Kesäni 2019

Onpa kesästä jo aikaa! Tänään satoi ensimmäistä kertaa lunta! (Tänä vuonna Suomeen muuttaneet varmaan luulevat tämän olevan jokavuotista, mutta tämä ei ole normaalia lokakuun alkupuolelle...) Ruska on liekehtinyt vaahteroissa jo ainakin viikon ja ilma on viilennyt niin, että pitäisi kaivaa jo talvitakki päälle. Joka tapauksessa ajattelen vielä kesää, sen lämpöä ja kokemuksia, iltahämärää ja merituulta...

Kesän 2019 vietin hiukan eri lailla kuin ennen, työskennellen kahvilassa Pohjois-Saksan rannalla pikkukylässä. Suurin osa ajasta meni töitä tehdessä tai bussissa istuessa, mutta mahtui kesään muutakin! Tässä vastaukseni kesän alun bucket listaan.

- Syö döneriä (haha, olen jo kokeillut ja kerron myöhemmin miten kävi): 
Elikkä miten kävi: marssin ensimmäiseen pikaruokapaikkaan, haukkasin palasen döneristä - joka on siis kebabsämpylä - ja heräsin seuraavana yönä hirveään vatsakipuun. Valvoin asunnon sohvalla kaksi tuntia yrittäen saada unen päästä kiinni ja kuunnellen rajua ukonilmaa. Kuulin sitten seuraavana päivänä töissä, että monissa paikoissa döneriin laitetaan vanhentunutta lihaa eikä välitetä hygieniasta...

Työnantajani neuvoivat minulle turvallisemman paikan, jossa kävin uusien turkkilaisten kaverieni kanssa. Mielikuvissani döner oli kuitenkin parempaa, ja kaverinikin olivat tottuneet turkkilaiseen döneriin, joka on kuulemma enemmänkin tortillan tyylinen.

- ja kreikkalaisessa ravintolassa: 
En sitten saanut tätä suoritettua, sillä en pahemmin ravintoloissa ehtinyt istua.

- Käy leipomossa
Kyllä ja useasti! Välillä jouduimme tulemaan töihin bussiaikataulujen vuoksi tuntia aikaisemmin, joten ostimme läheisestä leipomosta sämpylän tai "makean" sämpylän :)

- ... ja jäätelöbaarissa
Täälläkin kävin, mutta muistaakseni vain pari kertaa.

- Syö schnitzeliä ranskalaisten kanssa ja parsaa perunan ja hollandaisekastikkeen kanssa (saatan kyllä jättää tämän välistä koska en ole niin pihvin tai parsan ystävä. Mutta katsotaan!)
En käynyt, kts. vastaus ylempänä. Ravintoloihin en mennyt, mutta kahviloissa istuin aina vapaapäivinä. Saksassa vain kahvilassa tilataan ja maksetaan pöydässä, joten niissä ei oikein voi kiirehtiäkään...

Laitoin itse ruokaa :)

Loput ovat omia keksimiäni:

- Syö kalasämpylää (Fischbrötcheniä) tai leivitettyä kalaa (Backfisch)
Söin kalasämpylän! Henkilökohtaisesti en kuitenkaan pitänyt siitä...

- ja vohvelia ja paljon jäätelöä!
Ostin pari kertaa vohvelia rannan kojuista tai kävin kahvilassa.

- nähdä erästä ystävääni pitkästä aikaa (ehkä Lyypekissä?)
En valitettavasti...

- saada uusia ystäviä
Sain, ja yhden kanssa puhumme vielä päivittäin.

- jutella tuntemattomien kanssa (yhden päivässä? Uskallanko?)
No en kyllä läheskään yhden kanssa päivässä, mutta enemmän kuin Suomessa juttelisin. Välillä kahvilassa, joskus bussissa tai vaikka lomapäivänä rannalla. Polkupyörävuokraamoketju oppi varmasti minut "suomalaistyttönä, joka aina palautti pyörän viime tipassa".
Erikoisin näkökulma tuli eläkeläisnaiselta bussilla, joka kysyi onko Suomenkin hallituksessa "niitä vasemmistoradikaaleja". Niin siis keitä?

- matkustella paljon (kerron sitten loppukesästä)
Hiddensee-saari, Stralsund kahdesti, pyöräretket, Ruotsi, Vadstena, Grisslehamn, Tukholma... Voihan niinkin sanoa! Kaikki olivat upeita paikkoja, joihin ikävöin, mutta erityismaininnan saavat Stralsund ja Vadstena. Olin valmis muuttamaan kumpaan tahansa näistä vanhoista keskiaikaisista kaupungeista. Vadstenan linna oli ehkä jykevin koskaan näkemistäni ja Stralsund vain oli niin kaunis ja viehättävä.

Vadstenan linna

Stralsundissa

- nauttia täysin siemauksin Lalehin keikasta (aivoni eivät kestä sitä, että olen todella menossa sinne! Samalla kuitenkin pelkään odottavani liikoja: voihan olla, että seison liian takana tai hän soittaa kaikki väärät laulut...)
En tiedä mitä kirjoittaisin tähän. Sillä kyllä minä nautin, oli upeaa nähdä Laleh livenä, ja keikan yhteydessä sattui muutamia upeita yllätyksiä ja sattumia. Kuitenkin olin leiponut mieleeni kokemuksesta jotain ihmeellistä ja maailmani mullistavaa, joten keikan jälkeen... se tuntui menevän niin nopeasti ohi ja lisäksi tajusin, etten niin erityisemmin viihdy livekeikoilla. Joka tapauksessa päätin tulla uudestaan ensi vuonna, mikäli mahdollista.

- oppia uusia kieliä (työkavereinani on turkkilainen ja slovakialainen!)
Opin! Olen aika ylpeä itsestäni, sillä osaan nyt toivottaa hyvää yötä kummallakin kielellä sekä muun muassa pyytää turkiksi sytkäriä tai kertoa ikävästäni. Lisäksi opin lisää saksaa ja ruotsiakin - yhden päivän Grisslehamnissa puhuin pelkästään ruotsia... Englanti oli varmaan ainoa kieli, jota en pahemmin käyttänyt, paitsi puhuessani yhden ystävistäni kanssa.

- kokeilla jotain uutta
Matkustin yksin - muun muassa junalla Saksasta Ruotsiin ja takaisin... Näiltä matkoilla koin seikkailuja, jotka voisi kertoa omassa postauksessaan... Yöjunassa Hampurista Kööpenhaminaan en nukkunut silmäystäkään, sillä valot loistivat kirkkaina, jokainen asema kuulutettiin ja keskellä yötä Tanskan rajavartijat nousivat junaan tarkistamaan jokaisen passin. Emme meinanneet saada koko paluumatkan lippua, sillä jostain syystä sitä ei voinut tilata Deutsche Bahnilta netistä eikä soittamalla, eikä Ruotsista löytynyt yhtäkään matkatoimistoa. Lopulta tilasimme liput soittamalla Tågbokningeniin - se ehti onneksi ajoissa postitoimistoon, sillä sähköpostilla lähettäminen ei kuulemma käynyt. Palumatkalla puolestaan kaikki junat olivat myöhässä tai niissä oli tekninen vika, ja läheltä piti, etten myöhästynyt viimeisestä vaihdostani, joka olisi ollut illan viimeinen juna.

Pyöräilin yksin. Ennen tätä kesää en ole ikinä pyöräillyt useammin kuin ehkä kerran vuodessa, enkä edes uskaltanut pyöräillä kaupungissa. Kuukauden kokemuksen jälkeen vuokrasimme äitini kanssa Ruotsissakin pyörät, ja nyt Suomessa olen pyöräillyt keskustassakin. Olen ylpeä tästä!

Kävin ystävien kanssa baarissa. 

Nukuin yön parvekkeella tähtien valossa. (Tai yritin nukkua, sillä parveketuoleilla oli hiukan liian kylmää ja epämukavaa.)

- oppia jotain uutta
Opin hiukan laittamaan ruokaa. Opin pyöräilemään paremmin ja myös uskaltamaan pyöräillä. Opin tekemään erikoiskahveja ja avaamaan lasipullon korkin. CV:ssäni voisi myös lukea taitona aprikoosien pilkkominen tai vaatteiden viikkaaminen... Opin ihmisten avuliaisuudesta, junamatkojen hankaluudesta ja ainakin hetken tunsin sittenkin olevani vahva ja perikseantamaton.

Opin myös odottamaan. 

- vähän pelottaa sanoa mutta: ihastua
Niin, olisinpa...

Kesältä jäi paljon erilaisia muistoja, mutta muutama nousee ylitse muiden. Toivon muistavani aina pyöräretkeni pitkin rannikkoa, iltahämärässä tai aamun valossa, tai kuinka sain uusia, ehkä satuttaviakin ajatuksia St.Marien kirkon Intiasta kertovasta valokuvanäyttelystä. Tai kun Laleh käveli ohitseni kadulla ja vilkutti lavalta. Kävellessäni ympäri Stralsundia, istuessani löytämässäni puussa tai valvoessani parvekkeella tähtiä katsellen...