Syyskuussa luin kaksi kirjaa ja 451 sivua:
1. Margaret Trawick: Notes on Love in a Tamil Family (260s)
2. Samuel J. Kramer (toim.): Poetry for Future. 45 Texte für übermorgen (191s)
Notes on Love in a Tamil Family on etnografinen tutkimus sukujärjestelmistä (kinship systems?) ja perhe-elämästä Tamil Nadussa, eteläisessä Intiassa. Hiukan petyin, kuinka kirja ei käsitellytkään romanttista tai seksuaalista rakkautta, olin nimittäin olettanut sitä. Itse kirjaan ja kirjoitustyyliin en kuitenkaan pettynyt: se oli niin konkreettinen ja jopa huumorintajuinen kuvaillessaan kenttätyössään tamililaisen perheen arkea. Kirjailija painotti myös paljon omaa näkökulmaansa ja liitti itsensä osaksi tarinaa, mikä oli todella mielenkiintoista luettavaa. Liian moni monografia on niin vaikea, teoreettinen ja kuiva, niin että tätä oli todella ilo lukea ja se sopii ihan kaikille lukijoille.
Poetry for Future inspiroi ihan valtavasti. Kirjaan oli siis koottu poetry slam -tekstejä liittyen ilmastonmuutokseen, lajien sukupuuttoon ja saastumiseen. Mikään ei ollut vain kuivaa faktaa, vaan tekstit olivat tunnelatautuneita, osittain runoutta, osittain jotain esseen tyylisiä. Useampi teksti antoi ajateltavaa tulevaisuudesta. Eniten inspiroiduin ehkä Jean-Philippe Kindlerin positiivisen ajattelutavan kritiikistä. Joitakin tekstejä pystyi jopa kuuntelemaan QR-koodin takaa netistä!
 |
| En ole ikinä nähnyt kauniimpaa kakkupöytää |
Syyskuussa en katsonut elokuvia, mutta seurasin kiinalaista sarjaa nimeltä Unrequited Love (Àn liàn), joka tuntui kolmeen aiempaan katsomaani kiinalaiseen sarjaan verrattuna jotenkin uudelta näkökulmalta nuorten rakkaustarinoihin. Tai sitten ei, hyvin pian kävi nimittäin selväksi, että kyseessä ei sittenkään ole ainutlaatuinen yksipuoleinen rakkaustarina. Joka tapauksessa Luo Zhin tunteet ovat todella samastuttavia, ja hänen ja Sheng Huainanin suhde suloinen, tosin vähän ärsyttävän monimutkainen. Tietysti mukana on stereotyyppisesti myös paha ex-tyttöystävä ja tämän kätyrit. Rakastan sivuhahmoja, kuten päähenkilöiden kaveriporukkaa, joiden rentoa sanailua on niin hauska seurata. Myös heillä on omat ongelmansa ja mielenkiintoiset rakkaustarinansa, joista ainakin Zhang Mingruin on vähän ainutlaatuisempi kuin itse päähenkilöiden (hän on muutenkin tosi sympaattinen ja hauska hahmo!).
 |
| Syyskuun maisemia |
Syyskuu oli lomakuukausistani selvästi kiireisempi kuin elokuu: aloitin nimittäin vapaaehtoisen työharjoittelun itsenäisellä paikallisella radioasemalla! Hämmästyksekseni olin saanut täältä ensin kutsun työhaastatteluun, joka paljastui ihan vain jutteluksi, ja sitten myöntävän pyynnön. Pohdin elokuussa pitkään ehdinkö ja uskallanko, kunnes lopulta lempilaulajani Lalehin radiopodcastin kuunneltuani tajusin, että nyt haluan olla rohkea ja vahva ja kokeilla jotain uutta. Vieläkin hämmästyttävämpää oli, kuinka aksenttini, kielioppivirheeni ja ujouteni eivät haitanneet ketään, ja minut laitettiin heti avustamaan uutislähetykseen! Lisäksi kirjoittelin nettisivulle artikkeleja, joita pomoni sitten korjaili, luin uutisia radiossa ja tein äänitettyjä pätkiä eri aiheista ja tapahtumista. Radiomme oli koko ajan ihan uskomattoman avoin ja rento ja vapaa, sillä sain tehdä lähes millaisia äänitteitä vain mistä aiheista halusin, eivätkä virheetkään haitanneet ketään. Tosin radion itsenäisellä/riippumattomalla asemalla oli tässä hyvin suuri rooli, isommissa radioissa en tosiaankaan odottaisi samanlaista toimintaa. Myös työtä oli hiki hatussa, ja harjoittelu oli enemmänkin harrastusperiaatteella. Joka tapauksessa viihdyin työharjoittelussa paremmin kuin missään muussa työssä ikinä. Voisin oikeastaan jättää opiskelut kesken ja jäädä sinne...
 |
| Tattaria ja sieniä |
 |
| Ystävän tekemää pho-keittoa |
 |
| Kiinalaista kotiruokaa |
Kuukausi tuntui todellakin menevän vain työn lomassa, sillä vapaa-aikoina tuskailin lähinnä kurssin lopputöideni parissa. Kun elokuussa vitkastelin, niin syyskuun lopussa kirjoitin lopulta noin sivun päivässä ja sain ne vihdoin lähetettyä deadline-päivänä. Ehdin kuitenkin silloin tällöin tehdä muutakin: olin kaverin synttärijuhlissa - kurssitöiden vuoksi lähdin tosin niistäkin aikaisin - ja juhlin toisen tutun yllätyssynttäreitä kello kahdeltatoista yöllä aidon intialaisen ruoan ja Schwarzwaldin tortun voimin. Kävin radion vuoksi ja omasta mielenkiinnosta teatterissa, mielenosoituksessa ja lukuisassa muussa tapahtumassa, jopa vanhalla juutalaisella hautausmaalla. Pyöräilin tai kävelin myös usein töihin lämpimänä syyspäivänä. Teinköhän oikeasti yhtään mitään muuta?
 |
| Juutalaisella hautausmaalla |
Mikä oli teidän syksyn älynväläyksenne tai suuri päätöksenne?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti