Maaliskuussa palasin taas takaisin matkan lähtöpisteeseen

Maaliskuussa luin kaksi kirjaa ja 626 sivua: 

1. Wesley King: Sara auf der Suche nach Normal (270s)

2. Rainbow Rowell: Landline (356s)

Sara auf der Suche nach Normal oli ihan mukava kirja 12-vuotiaasta tytöstä joka on koko ikänsä painiskellut paniikkikohtauksien, masennuksen ja harhojen kanssa. (Kerrankin kuvailtiin psykoottisiakin ongelmia!) Kirja käsitteli normaaliutta ja onko sitä edes olemassa. Lopetus oli ehkä yllättävä lastenkirjaan. Seuraava oli kirjan ainoita runollisia kohtia: 

"Wenn du eine Blauwalin fragen würdest, woran sie denkt - vorausgesetzt natürlich, du singst Walisch - , wärst du wahrscheinlich überrascht. Die meisten würden vermuten, es ginge um Krill, diese garnelenartigen Krebstiere, oder um Meeresströmungen oder dass sie vielleicht Luft holen müsse. Aber es könnte genauso gut um ihren Sohn gehen, der vor zwei Jahren davongeschwemmt ist, und ob er eine Freundin gefunden hat. Oder dass Delfine albern sind. Oder vielleicht darum, dass heute Nacht die Sterne selbst unter Wasser schön aussehen. Weil wir sie nicht fragen können, gehen wir einfach davon aus, dass es um Krill geht.

   Tu mir einen Gefallen, selbst wenn es nur für diese Geschichte ist: Geh davon aus, dass sie an die Sterne denkt." -s.15

"Jos kysyisit sinivalaalta, mitä hän ajattelee - olettaen tietysti että laulat valasta - olisit todennäköisesti yllättynyt. Useimmat arvelisivat hänen laulavan krilleistä, noista katkarapumaisista äyriäisistä, tai merivirroista, tai että sen tarvitsisi vetää henkeä. Mutta yhtä helposti kyse voisi olla hänen pojastaan, joka oli pyyhkäisty pois kaksi vuotta sitten, ja siitä onko tämä löytänyt tyttöystävän. Tai siitä että delfiinit ovat typeriä. Tai ehkä siitä, että tänä iltana tähdet näyttävät kauniilta jopa veden alta. Koska emme voi kysyä heiltä, ​​oletamme vain laulun kertovan krilleistä.

   Tee minulle palvelus, vaikka se olisi vain tämän tarinan vuoksi: oleta, että hän ajattelee tähtiä."

Landline oli parisuhderomaani, joka ei yltänyt Rainbow Rowellin nuortenkirjojen tasolle. Kirja keskittyi pelkästään parisuhteeseen, eikä mihinkään muuhun teemaan, eikä kuitenkaan tarjonnut juuri uutta. Parisuhteessa ei riitä pelkästään rakkaus, mutta mitä on rakkaus, sitä ei ikinä selitetty tai kyseenalaistettu. Se oli kuitenkin mukavaa välipalakirja.

""It's like... you're tossing a ball between you, and you're just hoping you can keep it in the air. And it has nothing to do with whether you love each other or not. If you didn't love each other, you wouldn't ne playing this stupid game with the ball. You love each other - and you just hope you can keep the ball in play."" -s.243

So Youngin (2013) katsoin jo ainakin neljättä kertaa. Ensimmäisillä kerroilla olin haltioitunut elokuvan nuoruuden kuvauksesta, joka oli irrationalisuudessaan täysin aikuisuuden vastuullisuuden vastakohta. Nyt kuitenkin ilman kuulokkeita katsoessa elokuvan kohtaukset eivät ehkä kohauttanut samalla lailla, päähenkilön lapsellinen jahtaaminen tuntui rasittavalta ja lopetus hämmensi. Lisäksi olen ehkä nähnyt sen tarpeeksi monta kertaa tai käsitellyt samoja aiheita muilla tahoilla, niin ettei elokuvan antanut enää mitään uutta. Se pysyi kuitenkin edelleen lähellä sydäntäni. 

Kiinalainen sarja The Rational Life (2021) kuvaa ilahduttavan feministisesti kiinalaisen firman sisäistä seksismiä ja paineita. Päähenkilön tuleva ihastus vaikuttaa alusta asti sympaattiselta, toisin kuin muistissani olevien opiskelijasarjojen miespäähenkilöt jotka ovat alussa kiusaavia koviksia...

Maaliskuussa palasin taas Saksaan puolen vuoden jälkeen ja sopeuduin heti takaisin pikkukaupungin opiskelijaelämään. Ystävien kanssa kokkailimme välillä yhdessä, menimme katsomaan auringonnousua joka ei erottunut pilvien takaa, vietimme yhden yön opiskellen kirjastossa - tosin suurin osa ajasta meni syömiseen, höpöttelyyn ja salsan tanssimiseen. Kävin myös kolme kertaa karaokessa, jossa parasta oli laulaa Auroraa ja Elton Johnia ystävän kanssa. Yhtenä päivänä kävin Stuttgartissa päiväretkellä ja osuin sattumalta samaan kuninkaalliseen pariin sekä Rakkaus-näyttelyssä että hautakappelissa, jossa olen halunnut käydä siitä asti kun bongasin sen kukkulan päällä ohi ajaessa. Pistäydyimme tietysti myös kiinalaisessa ravintolassa ja Aasia-kaupassa täydentämässä varastoja. Muuten olin vilustunut, kirjoitin raporttia opiskelijavaihdostani ja äänestin kirjevaaleissa. Maaliskuu oli hyvän mielen kuukausi, vaikka joskus olikin ikävä Taiwaniin ja Suomeen sekä niissä hyvästelemiäni ihmisiä. Täällä päin kukkivat kirsikat ja krookukset, sekä puutkin alkoivat puhjeta vaaleanvihreisiin versoihin.

KK: Mikä oli kauneinta luonnossa maaliskuussa?