Kirja: Merirosvoja!
Kirjailija: Celia Rees
Julkaisuvuosi: 2006
Suomentaja: Kaisa Kattelus
Alkuteos: Pirates!(2003)
393 sivua
Tammi
Tämä on minun tarinani. Minun ja Minervan. Kun olen kirjoittanut kaiken mitä tapahtui ja miten kaikki tapahtui, aion toimittaa paperini herra Daniel Defoelle Lontooseen, sillä käsitykseni mukaan hän on kiinnostunut meistä, jotka olemme valinneet merirosvon elämän.
Varakkaan kauppiaan tytär Nancy Kington on elänyt melko huoletonta elämää 1700-luvun Bristolissa, jos ei äitipuolta ja kasvamista oman sukupuolensa rooliin lasketa. Nancyn isä kuolee yllättäen, ja veljet lähettävät sisarensa sokeritiluksille Jamaikalle. Tytön on määrä mennä naimisiin rikkaan Bartholomeo Brasilialaisen kanssa.
Nancy on kuitenkin jo lupautunut lapsuudenystävälleen ja rakastetulleen meripoika Williamille. Tapahtumat saavat yllättävän käänteen, kun Nancy pakenee entisen orjan,ystävänsä Minervan kanssa merille, aloittaakseen uuden elämän merirosvona. William kummittelee yhä hänen päässään, sekä Bartholomeo, joka näyttää aistivan Nancyn liikkeet...
Celia Reesin toiset suomennetut kirjat, Noitalapsi ja Näkijä, olivat historiaa ja hiukan fantasiaa, siis oikein hyviä.(Vink, vink, suomentajat, Rees on kirjoittanut 25 muutakin kirjaa). Siksi tartuin tähänkin, enkä todellakaan pettynyt.
Kirja on omistettu Sarahille, sekä kaikille niille, jotka ovat unelmoineet merirosvon urasta. Itse en muista ajatelleeni merirosvoutta, mutta kaikenlaisia seikkailuja aina Viisikko-kirjojen lukemisesta. Nyt alan toivoa niitä taas, niin ihanilta (ihanan vaarallisilta!) Nancyn ja Minervan seikkailut merillä ja maissa kuulostivat!
Hyvä on, ehkä hiukan turhankin vaarallisilta minun makuuni. Molemmat ovat monta kertaa vaarassa kuolla, ja sukupuoli oli pienenä esteenä niihin aikoihin. Kaikki merirosvot eivät sulattaneet kahta naispuolista toveria, ja tytöt saavat olla varuillaan. Myös vähän karmeita kuvauksia tarinasta löytyy, kuten kuvaus orjien oloista ja jalan amputoimisesta. Ja kaiken keskellä salaperäinen, paholaiseksi kutsuttu mies jahtaamassa...
Historiaa ja romantiikkaakin oli: oikeita merirosvoja mainittiin, kuten Anne Bonny, Mary Read ja Mustaparta. 1700-luvun naittamistapoja esiteltiin Bathissa, jossa Nancy tutustutettiin rikkaisiin ihmisiin tanssin avulla. Nancy otti myös kantaa naisten oikeuksiin ja orjien pitämiseen, tulihan Minervasta hänen lähin ystävänsä. Oli mielenkiintoista, että Minerva oli näistä kahdesta rohkeampi. Ajattelin jotenkin Nancyn olevan urhein, en ihonvärin vuoksi vaan koska tämä oli kertoja ja päähenkilö. Vaikka eihän se niin mene...
Merirosvoja! koukutti nopeasti, ja suosittelen sitä kaikille seikkailuista unelmoiville!
Kirja menee Helmet-lukuhaasteen kohtaan "Kirja jonka nimi on yksi sana".
Nancy on kuitenkin jo lupautunut lapsuudenystävälleen ja rakastetulleen meripoika Williamille. Tapahtumat saavat yllättävän käänteen, kun Nancy pakenee entisen orjan,ystävänsä Minervan kanssa merille, aloittaakseen uuden elämän merirosvona. William kummittelee yhä hänen päässään, sekä Bartholomeo, joka näyttää aistivan Nancyn liikkeet...
Celia Reesin toiset suomennetut kirjat, Noitalapsi ja Näkijä, olivat historiaa ja hiukan fantasiaa, siis oikein hyviä.(Vink, vink, suomentajat, Rees on kirjoittanut 25 muutakin kirjaa). Siksi tartuin tähänkin, enkä todellakaan pettynyt.
Kirja on omistettu Sarahille, sekä kaikille niille, jotka ovat unelmoineet merirosvon urasta. Itse en muista ajatelleeni merirosvoutta, mutta kaikenlaisia seikkailuja aina Viisikko-kirjojen lukemisesta. Nyt alan toivoa niitä taas, niin ihanilta (ihanan vaarallisilta!) Nancyn ja Minervan seikkailut merillä ja maissa kuulostivat!
Hyvä on, ehkä hiukan turhankin vaarallisilta minun makuuni. Molemmat ovat monta kertaa vaarassa kuolla, ja sukupuoli oli pienenä esteenä niihin aikoihin. Kaikki merirosvot eivät sulattaneet kahta naispuolista toveria, ja tytöt saavat olla varuillaan. Myös vähän karmeita kuvauksia tarinasta löytyy, kuten kuvaus orjien oloista ja jalan amputoimisesta. Ja kaiken keskellä salaperäinen, paholaiseksi kutsuttu mies jahtaamassa...
Historiaa ja romantiikkaakin oli: oikeita merirosvoja mainittiin, kuten Anne Bonny, Mary Read ja Mustaparta. 1700-luvun naittamistapoja esiteltiin Bathissa, jossa Nancy tutustutettiin rikkaisiin ihmisiin tanssin avulla. Nancy otti myös kantaa naisten oikeuksiin ja orjien pitämiseen, tulihan Minervasta hänen lähin ystävänsä. Oli mielenkiintoista, että Minerva oli näistä kahdesta rohkeampi. Ajattelin jotenkin Nancyn olevan urhein, en ihonvärin vuoksi vaan koska tämä oli kertoja ja päähenkilö. Vaikka eihän se niin mene...
Merirosvoja! koukutti nopeasti, ja suosittelen sitä kaikille seikkailuista unelmoiville!
Kirja menee Helmet-lukuhaasteen kohtaan "Kirja jonka nimi on yksi sana".
Luin tämän vuosikausia sitten, samoin kuin Noitalapsen ja Näkijän. (Nopeasti laskettuna kolme vuotta sitten. Kauheaa. Niinkin kauan...) Viimeksimainituista pidin kuitenkin enemmän kuin tästä, vaikka tämäkin vähän nihkeän alun jälkeen lähti hyvin käyntiin.
VastaaPoistaEnkä tosiaankaan tiennyt, kuinka paljon Rees on kirjoittanut! Voisi lukea Noitalapsen uudelleen, muistelen pitäneeni siitä enemmän kuin Näkijästä.
Kylläpä aika rientää :) Minä tykkäsin tästä ehkä eniten ja seuraavaksi Noitalapsesta. Historia rules! Celia Reesin muutkin kirjat olisivat varmasti kivoja, toivottavasti suomennetaan pian!
Poista