Jandy Nelson: I'll Give You the Sun

Kiinnostus heräsi: opettaja suositteli koulutehtävään

Kirja: I'll Give You the Sun
Kirjailija: Jandy Nelson
Julkaisuvuosi: 2014
371 sivua
Dial Books

Kaksoset Jude ja Noah olivat ennen erottamattomat, vaikkakin hyvin erilaiset. Rohkea Jude surfasi ja sukelsi kalliolta, hiljainen Noah maalasi ja rakastui parhaaseen ystäväänsä. Kuusitoistavuotiaana kaksoset ovat täysin muuttuneet. Noah on päivät poissa kotoa ja Jude etsii kysymyksiin vastauksia isoäitinsä kirjoittaman sitaattioppaan avulla. Mitä kolmen vuoden aikana on tapahtunut? Voiko tapahtumat ja valheet muuttaa vielä parhain päin?

I'll Give You the Sun oli hyvin erilainen kirja, kuin mitä yleensä luen. Aluksi olinkin vähän, ettei tämä ehkä minulle tarkoitettu olisi, ja englannin kielikin tuntui haastavammalta kuin yleensä. Kun tarinaan pääsi mukaan, se oli kuitenkin hyvin koukuttava! Ja englantikin sujui lopulta hyvin :)

Ensinnäkin oli mielenkiintoista saada pikkuhiljaa tietää, kuinka asiat ja ihmiset liittyivät yllättävästi toisiinsa, miten kaikki oli tapahtunut, millaisia salaisuuksia henkilöillä oli. Välillä tosin arvasin jonkin käänteen jo etukäteen, mutta oikeastaan sekään ei haitannut, sillä oli vain hauskaa tajuta, että oli osannut yhdistellä asiat juuri oikein. :D Kirjassa oli paljon erilaisia elämän, varsinkin nuorten elämän aiheita, kuten rakastuminen, homoseksuaalisuus ja kuolema, ja ne liittyivät hyvin toisiinsa. Samoin kieli oli todella kaunista ja kuvailevaa, ja kirjassa oli hienoja ajatuksia.

If boy gives a girl an orange, her love for him will multiply.

What someone says to you right before they die will come true.

Kertojana toimivat molemmat kaksoset: Noah aiempien, Jude myöhempien vuosien, mikä sopi minusta hyvin ja pidin molemmista kertojanäänistä. Myös molemmat henkilöt olivat todella hyviä, ja heihin pystyi hyvin samaistua.

Pidin kirjasta siis todella paljon, ja suosittelen kaikille! Oikeastaan romaanista on vaikea keksiä huonoja puolia, mutta ehkä loppu olisi voinut olla lyhennetympi.

Jotenkin järkyttävä kohta:

"I crab Noah's arm, hard, expecting a fight, but he melts into me, saying: "Hey, don't cry. I wasn't gonna jump." Am I crying?

"I don't believe you", I say, looking into the open blooming face of the old Noah. So much love is filling my chest, it may explode.

"You're right", he laughs, then hiccups. "I'm totally gonna jump.""