L.M.Montgomery: Sateenkaarinotko

Ensin pitää kuitenkin toivottaa Hyvää (hieman myöhäistä) syntymäpäivää Julie Andrewsille, joka täytti toissapäivänä 80 vuotta! Julie Andrews näyttelee muun muassa eräässä lempielokuvistani, The Sound of Musicissa, sekä toisessa ihanassa musikaalissa, Maija Poppasessa. Oikeastaan minun pitäisi laskea hänet lempinäyttelijöideni joukkoon, on hän niin hyvä Marian ja Maija Poppasen rooleissaan: elämäniloinen ja upeasti laulava! (Kuunnelkaa Feed the Birds <3)

Nyt sitten Sateenkaarinotkoon (Huom! Sisältää juonipaljastuksia Anna-sarjan aiemmista osista!):

Kirja: Sateenkaarinotko
Kirjailija: L.M.Montgomery
Sarja: Anna #7
Julkaisuvuosi: 2008 (1.p 1925)
Suomentaja: Alli Wiherheimo
Alkuperäisteos: The Rainbow Valley (1919)
235 sivua
WSOY

Anna ja Gilbert ovat nyt asuneet vuosia Glenin kylässä Kotikunnaalla, joka on aivan yhtä rakas kuin Haavemajakin. Heillä on kuusi lasta, joiden leikkipaikkana on Sateenkaarinotko. Siellä he myös tapaavat pappilan äidittömät lapset, joista tulee heidän ystäviään. Näiden isä kulkee yleensä pää pilvissä, eikä huolehdi lapsistaan, joten he joutuvat "kasvattamaan itse itseään" ja joutuvat myös moniin seikkailuihin ja kommelluksiin.

Anna-sarjan seitsemäs osa! Täynnä romantiikkaa, luontokuvausta jahauskoja sattumuksia  <3 Vaikka ne eivät enää Annalle tapahdukaan... Oikeastaan koko Kotikunnaan väki on hieman etääntynyt kirjasta, ja se kertookin etupäässä pappilan lapsista ja heihin liittyvistä ihmisistä. Uusi henkilö on myös orpotyttö Mary, joka oli kiinnostava, mutta josta en kuitenkaan aina pitänyt... Oli heistäkin todella hauska lukea (Faith muistutti jotenkin hieman minua :)) mutta olisi Blytheistä hiukan enemmän voinut olla... Onhan tämä kuitenkin Anna-sarja. Kommelluksia voisin mainita esimerkiksi rukouskilpailun metodistien hautausmaalla ja talon siivoamisen pyhäpäivänä.

Sateenkaarinotko on myös selvästi synkempi kuin aiemmat sarjan osat, ja tulevaan sotaan viitataan usein Waltherin ennustuksilla. Tästä tulee mieleen Sara ja kultainen tie -kirjan Tarinatytön tulevaisuuden ennustukset "-ikään kuin hulmuava verho olisi hetkeksi lennähtänyt syrjään Sateenkaarinotkon tähtien valaisevassa hämyssä ja näyttänyt hänelle häivähdyksen tulevaisuudesta." -s.61 Jollakin tavalla tämä oli hyvin salaperäistä, vavahduttavaa ja karmivaakin... Sitä on vaikea kuvailla, mutta suurimmin se tuntui lopussa.

"Hän [Walther] alkoi puhua poissaolevan näköisenä, osaksi siksi että halusi tehota tovereihinsa, osaksi koska jokin vieras voima tuntui puhuvan hänen suullaan.
  -Soittaja lähestyy, hän sanoi, hän on nyt lähempänä kuin sinä iltana, jolloin hänet viimeksi näin. Hänen pitkä tumma viittansa hulmuaa. Hän soittaa - hän soittaa ja meidän täytyy seurata - Jemin ja Karlin ja Jerryn ja minun - kauas maailmalle. Kuunnelkaa, ettekö kuule hänen hurjaa soittoaan?
  Tyttöjä värisytti.
  -Sinä vain kuvittelet, väitti Mary Vance, älä viitsi jatkaa. Sinä teet siitä liian elävän. Vihaan tuota sinun soittajaasi.
  Mutta Jem kavahti seisaalleen ja naurahti iloisesti. Hän seisoi pienellä mäennyppylällä pitkänä ja voimakkaana, valoisin otsin ja pelottomin katsein. Tuhansia hänen kaltaisiaan oli kaikkialla vaahteroiden maassa.
  -Antakaa soittajien tulla - tervetuloa! hän huudahti heilauttaen kättään. -Seuraan häntä riemuiten kauas avaraan maailmaan."