Toukokuukin on kyllä jo pitkällä. Miten tämä vuosi onnistuukin kulumaan niin matelemalla ja kuitenkin vilahtaa silmissä? Suomessahan olisi tässä vaiheessa vielä viimeinen loppukiri, mutta... Meillä täällä se odottaa kesäkuussa. Ei kestäisi ajatellakaan...
Viime ja tämän viikon olen ollut työharjoittelussa kirjastossa. Sanotaanko vaikka näin: paikka ei aivan sateenkaaria ja pinkkejä poneja ole ollut, vaikka saakin koulusta olla poissa. Yhä tuppaan tekemään virheitä vähän kaikessa, mitä teen, ja välillä ei ole paljoa tekemistä. Tuntuu vain jotenkin vaivaantuneelta pitää taukoa ja lukea kirjaa jossain nurkassa. (Vaikka, ei se kirjan lukeminen haittaa :D). Muut kirjastonhoitajat ovat kuitenkin todella ystävällisiä, eivätkä puhu täydellistä englantia, joten kielitaidon kannalta ei ole ongelmaa. Lisäksi olen oppinut esimerkiksi niin kirjojen lainaamista kuin palauttamista (siis Check-In ja Check-Out. Kamala kun en tiedä näitä termejä suomeksi!) ja pidän siitä varmaan eniten.
Ei olisi kyllä kuitenkaan jaksanut herätä aikaisin maanantaiaamuna ja mennä töihin. Viikonloppu olikin erityisen ihana! Lauantaina riemuitsin niin "normaalista suomalaisesta kesäsäästä" (päätelkää itse) kuin katsoin jääkiekkoa. Ihana Skype-puhelukin tuli soitettua, jonka aikana ensin ääni ei kuulunut, sitten kuului vain toiseen suuntaan. Lopulta vuorotellen kummankin osapuolen sisarukset liittyivät puheluun, ja kuvakin oli epätarkka. Mutta joka tapauksessa oli ihanaa nähdä taas <3 Tuntui ihan kesältä.
Sunnuntaina puolestaan teatterikerhoni oli kutsuttu esittämään pätkiä näytelmästämme erääseen kilpailuun. Teatterikerho on ainoita hetkiä koulussa, joina tunnen itseni varmemmaksi - vaikka en kunnolla osaakaan näytellä. Oli ihanaa jännittää ryhmän kanssa näitä pikku kohtauksiakin, jotka menivät sitten upeasti. Meidän piti erityisesti kiinnittää huomiota non-verbaalisuuteen eli käsien, kasvojen ja muun vartalon liikkeisiin - ja kaipa se meni minullakin hyvin, sillä ohjaaja ja luokkakaverini kehuivat minua. :)
Muuten menee aika ailahtelevasti. Joka päivä löytyy enemmän tai vähemmän hetkiä, jolloin leijun onnellisena - niin kuin tuona viikonloppuna - ja hetkiä, jolloin tekisi mieli aloittaa tyynysota maailmaa vastaan. Ei haluaisi mennä kouluun, kohdata elämän ongelmia, odottaa kesää ja kuitenkin kammota lähestyvää vuoden loppua. Sillä, vaikka ikävöinkin Suomea ja ystäviä ja kaikkea ja vaikeaa vain on, minä viihdyn täällä. Edes jotenkin. Haluan oppia kieltä ja kulttuurista. Ja ehkä haluaisin asua ulkomailla pidempäänkin. Eikö olekin outoa?
Mutta niin, hyvää sentään tänään kuuluu. Ehkä huomennakin.
 |
| Polku vain jatkuu yhä... |
Kivaa että olet ollut kirjastossa työharjoittelussa :) Ja teatteri on hieno harrastus! Iloa päiviisi <3
VastaaPoistaOn se kyllä mukava kokemus, enkä voinut muuta paikkaa ajatellakaan :) Teatteri on ihanaa! Kiitos, Katja <3
PoistaHeh, Skype-puheluiden laatu on kyllä yleensä legendaarisen huono :D "Kuuleksä mua? Joo mä kuulen sut! Hei nyt hävis kuva! Mitä sää sanoit?" Mutta onhan se hauskaa nähdä ja kuulla kauempana asuvia tuttuja (jos siis näkee ja kuulee...).
VastaaPoistaJa sama täällä tuon ailahtelivaisuuden suhteen. On jäljellä vielä kaksi viikkoa ja koeviikko ja ihan hirveä määrä kaikkea tehtävää. Olo on aika saamaton ja väsynyt. Mutta aina välillä aurinko kurkkii pilvien takaa ja hymyilyttää. Koulumatkan varrella ojassa kasvaa kirkkaankeltaisia rentukoita.
Skype on kyllä vähän jännä :D Meilläkin oli hauskaa, kun minä kuulin toiseen päähän, mutta he eivät kuulleet minua!
PoistaHuh, voin uskoa että siellä päin on paljon tehtävää koulussa. Ja mielen ailahtelevaisuus on vaikeaa... Onneksi niitä pieniä ihania asioita kuitenkin löytyy: kirjat ja kukat ja muita :) Ja kesäloma on pian. Tsemppiä loppukiriin ja hymyilyyn! <3
Kamarissani on sinulle haaste :)
VastaaPoistaOlenkin tuohon haasteeseen jo vastannut, mutta kiitos silti muistamisesta <3
Poista