Kirja: Lost Star. The Story of Amelia Earhart
Kirjailija: Patricia Lauber
Julkaisuvuosi: 1988
106 sivua
Scholastic Inc.
"Amelia Earhart, world-famous flier, was very much like the young girl who once lived in Atchison, Kansas." -s.3
Amelia Earhart syntyi 24.7.1897 tai 1898 - syntymävuosi ei ole varma - Kansasin osavaltiossa. Jo pienestä pitäen "Meely" piti eniten pojille suunnatuista kirjoista ja puuhista sekä tieteestä. Hänen lapsuutensa oli onnellinen vanhempien ja siskonsa Murielin "Pidgen" kanssa. Idylli kuitenkin alkoi särkyä heidän muutettuaan Iowaan, sillä siellä isä alkoi juoda. Perhe muutti paikasta toiseen, koulusta kouluun, mutta Amelia sai hyviä arvosanoja vaikka olikin koulussa yksin.
Amelia toimi nuoruudessaan vapaaehtoisena sairaanhoitajana Kanadassa ja opiskeli, vaikka ei oikein tiennytkään mihin haluaisi suuntautua. Sitten hän kiinnostui lentokoneista, sai isältään rahaa lentotunteihin ja lopulta osti itse oman lentokoneen. 20-luvun aikana hän teki monia lyhytkestoisia ennätyksiä korkeuslennossa, mutta lentäminen oli vielä kuitenkin hänen harrastuksensa.
1928 Amelia sai puhelun, jossa hänelle tarjottiin lentoa Atlantin yli Eurooppaan maailman ensimmäisenä naisena. Amelia päätti tarttua haasteeseen. Saman vuoden kesällä hän ja kaksi muuta miestä toteuttivat lennon vastoinkäymisistä huolimatta. Amelia oli itse vain koneen kapteeni, mutta hän sai Englannissa ja Amerikassa sankarin vastaanoton.
Atlantin ylityksen jälkeen Ameliasta tuli kuuluisa. Hän alkoi kierrellä ympäri Amerikkaa pitämässä luentoja ja tietenkin lensi. Hän meni naimisiin managerinsa George Putnamin kanssa, mutta säilytti kuitenkin itsenäisyytensä. Hän toteutti myös itselleen tekemänsä lupauksen ja lensi ensimmäisenä naisena yksin Atlantin yli. Mutta samaan aikaan Amelia tiesi ennätysten tekemisen vaikenevan, ja pian oli enää yksi ennätys jäljellä.
"The next morning at 10 A.M. they took off on the most dangerous part of the whole trip, heading for a dot of land in the central Pacific. They never found it." -s.80
Maailmanympäryslennolle lähti Amelian mukana Fred Noonan. Jos he onnistuisivat, Ameliasta tulisi ensimmäinen maailman ympäri lentänyt nainen, ja sen päiväntasaajaa pitkin kiertänyt ihminen. Alussa lentosuunnitelma muuttui kovasti, lento viivästyi, joten he lähtivät vasta kesäkuun alussa 1937. Tarkoitus oli lentää idästä länteen ja tehdä riittävästi välilaskuja matkan aikana. Yksi vaarallisimmista ylityksistä oli pätkä Tyynen valtameren yllä pienelle Howlandin saarelle. Vastassa oli huono sää, polttoaine oli vähissä, eivätkä radioyhteydet toimineet kunnolla. Lentäjät eivät löytäneet perille. Amelian ja Fredin koneesta saatu viimeinen lause kuului: "We are running north and south." Sitten - ikuinen hiljaisuus.
Lost Stariin oli mielestäni kerätty mielenkiintoisia asioita AE:n elämästä, helpolla kielellä ja ytimekkäästi. Oikeastaan olisin voinut lukea sitä pidempäänkin... Lukiessa tuli samalla opittua hiukan yleistietoa sen ajan ilmailun historiasta. Tykkäsin paljon myös visuaalisesti vanhasta kirjasta, sen kannesta ja mustavalkokuvista.
Mutta kirja oli myös tunteikaskin, etenkin lopussa oli erittäin vaikea päästää kirjasta kiinni. Kurkkuani kuristaa ajatella Amelia Earhartin ja Fred Noonanin kohtaloa. Mitä heille tapahtui tuona kesänä 1937 Tyynenmeren yllä? Ehkä yleisimmän teorian mukaan he suistuivat mereen sään ja bensiinihukan vuoksi. Mutta miksi konetta ei löydetty?
Entä jos Fred ja Amelia kääntyivät ja yrittivät laskeutua Mariaanien saarille, joka kuuluivat Japanille? Entä jos heidät otettiin siellä vangeiksi vakoojiksi epäiltyinä ja teloitettiin? Eräs saarelainen nainen, Josephine Blanco Akiyama, väitti nähneensä saarella valkoisen naisen ja miehen, jotka tulivat lentokoneella ja jotka ehkä tapettiin. Amerikkalaiset eivät koskaan päässeet tutkimaan Japanille kuuluvia saaria.
Amelia toimi nuoruudessaan vapaaehtoisena sairaanhoitajana Kanadassa ja opiskeli, vaikka ei oikein tiennytkään mihin haluaisi suuntautua. Sitten hän kiinnostui lentokoneista, sai isältään rahaa lentotunteihin ja lopulta osti itse oman lentokoneen. 20-luvun aikana hän teki monia lyhytkestoisia ennätyksiä korkeuslennossa, mutta lentäminen oli vielä kuitenkin hänen harrastuksensa.
1928 Amelia sai puhelun, jossa hänelle tarjottiin lentoa Atlantin yli Eurooppaan maailman ensimmäisenä naisena. Amelia päätti tarttua haasteeseen. Saman vuoden kesällä hän ja kaksi muuta miestä toteuttivat lennon vastoinkäymisistä huolimatta. Amelia oli itse vain koneen kapteeni, mutta hän sai Englannissa ja Amerikassa sankarin vastaanoton.
Atlantin ylityksen jälkeen Ameliasta tuli kuuluisa. Hän alkoi kierrellä ympäri Amerikkaa pitämässä luentoja ja tietenkin lensi. Hän meni naimisiin managerinsa George Putnamin kanssa, mutta säilytti kuitenkin itsenäisyytensä. Hän toteutti myös itselleen tekemänsä lupauksen ja lensi ensimmäisenä naisena yksin Atlantin yli. Mutta samaan aikaan Amelia tiesi ennätysten tekemisen vaikenevan, ja pian oli enää yksi ennätys jäljellä.
"The next morning at 10 A.M. they took off on the most dangerous part of the whole trip, heading for a dot of land in the central Pacific. They never found it." -s.80
Maailmanympäryslennolle lähti Amelian mukana Fred Noonan. Jos he onnistuisivat, Ameliasta tulisi ensimmäinen maailman ympäri lentänyt nainen, ja sen päiväntasaajaa pitkin kiertänyt ihminen. Alussa lentosuunnitelma muuttui kovasti, lento viivästyi, joten he lähtivät vasta kesäkuun alussa 1937. Tarkoitus oli lentää idästä länteen ja tehdä riittävästi välilaskuja matkan aikana. Yksi vaarallisimmista ylityksistä oli pätkä Tyynen valtameren yllä pienelle Howlandin saarelle. Vastassa oli huono sää, polttoaine oli vähissä, eivätkä radioyhteydet toimineet kunnolla. Lentäjät eivät löytäneet perille. Amelian ja Fredin koneesta saatu viimeinen lause kuului: "We are running north and south." Sitten - ikuinen hiljaisuus.
Lost Stariin oli mielestäni kerätty mielenkiintoisia asioita AE:n elämästä, helpolla kielellä ja ytimekkäästi. Oikeastaan olisin voinut lukea sitä pidempäänkin... Lukiessa tuli samalla opittua hiukan yleistietoa sen ajan ilmailun historiasta. Tykkäsin paljon myös visuaalisesti vanhasta kirjasta, sen kannesta ja mustavalkokuvista.
Mutta kirja oli myös tunteikaskin, etenkin lopussa oli erittäin vaikea päästää kirjasta kiinni. Kurkkuani kuristaa ajatella Amelia Earhartin ja Fred Noonanin kohtaloa. Mitä heille tapahtui tuona kesänä 1937 Tyynenmeren yllä? Ehkä yleisimmän teorian mukaan he suistuivat mereen sään ja bensiinihukan vuoksi. Mutta miksi konetta ei löydetty?
Entä jos Fred ja Amelia kääntyivät ja yrittivät laskeutua Mariaanien saarille, joka kuuluivat Japanille? Entä jos heidät otettiin siellä vangeiksi vakoojiksi epäiltyinä ja teloitettiin? Eräs saarelainen nainen, Josephine Blanco Akiyama, väitti nähneensä saarella valkoisen naisen ja miehen, jotka tulivat lentokoneella ja jotka ehkä tapettiin. Amerikkalaiset eivät koskaan päässeet tutkimaan Japanille kuuluvia saaria.
On jollain tavalla salaperäistä, että ihminen katoaa noin yhtäkkiä. Niin ajattelin ennen kirjan lukemista. Onhan se. Mutta kun kuvittelen Amelian läheisiä, jotka elivät loppuelämänsä tietämättä, kokiko tämä kauhean kohtalon vakoojaksi epäiltynä... Tällä hetkellä on myös tutkittu teoriaa, jonka mukaan hän olisi päätynyt autiolle saarelle. Vai kuoliko hän kenties lempipuuhassaan, lentäen? Se olisi ollut Amelian toive.
Amelia Earhart oli varmasti jo eläessään esikuva monille seikkailijoille ja naisille. Hän uskoi naisten olevan yhtä hyviä kuin miehetkin, ja kuinka ihmisten pitäisi tehdä juuri sitä, mitä he haluavatkin. Toteuttumalla näitä ajatuksiaan AE on jäänyt elämään ihmisten mielessä, minun mielessäni.
"She had never believed that all women should have careers. But she did believe that those who wanted careers should have the same opportunities that young men did. She did not think that comfort and security should be goals in life. She felt they kept people from being what they were truly capable of being. She believed that people should "dare to live"." -s.62-64
Kirja menee Helmet-lukuhaasteen kohtaan 23. "Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja" sekä Amerikkaa tutkimassa osavaltioon Kansas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti