Sisältää pieniä juonipaljastuksia!
Laura, sua kaipaan
Tuija Lehtinen
2006
207 sivua
Otava
Kirjoitin Laurasta ensimmäisen ja ainoan kerran täällä, kolmannen osan Laura menopäällä jälkeen. Tuon osan jälkeen oikeastaan aloin todella tykätä sarjasta, jonka pariin osuin yli kaksi vuotta sitten Kiinassa ystäväni Merimaarian suosituksesta. Nyt olen sitten päässyt sen loppuun, valitettavasti.
Laura-sarja kertoo siis Laura Koiviston teini-iästä jossain Suomen pikkukaupungissa. Laura asuu uusioperheessä, ja hänellä on isoveli Sakke ja kaksi pikkuveljeä Mikko ja Teemu, myöhemmin pikkusiskokin. Sarjan alussa hän on yläasteella parhaan ystävänsä naapurin Jennan kanssa, yrittää vältellä luokkalaisensa huomionosoituksia ja odottaa kuukautisten alkamista.
Lauran kasvaessa hänen elämänsä ja lähipiirinsä muuttuvat vähitellen. Ystävät ja koulu vaihtuvat, Laura aloittaa tanssin ja toimittajantyön nuortenradiossa, saa ensimmäisen poikaystävän ja käy jopa kielikurssilla Englannissa. Sarja päättyy Lauran viimeiseen vuoteen lukiossa ja pohdintoihin tulevaisuuden opinnoista.
Suurin syy, miksi jaksoin lukea tämän kymmenen kirjan sarjan, olivat sen koukuttavat tapahtumat ja kuvaus nuortenelämästä. Lauran elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista aina kielikurssimatkasta ostarilla pyöriviin jengiläisiin. Myös Lauran lähipiirin ihmisiä sivuutetaan: on jengiläinen Tauski, jonka kanssa Lauralla oli joskus pientä säpinää, kympinoppilas Eilaliina ja Jenna, jonka kanssa Laura valitettavasti etääntyy. Tämä kaikki on kerrottu hyvin realistisesti, ja huomaa, kuinka ostarin jengillä oli suuri vaikutus pikkukaupungin nuoriin. Tällaiset jengit eivät omaa elämääni kosketa millään lailla. Sarjassa onkin kiva seurata hiukan samanlaista ja kuitenkin erilaista suomalaistytön elämää.
Henkilöistä pidin ensin Jennasta, joka oli aluksi herkkä ja runollinen tyttö. Sarjan edetessä Jenna kuitenkin muuttuu aika lailla eikä enää juurikaan välitä Lauran kuulumisista ja tekemisistä. Myös muut henkilöt kehittyvät, ja toinen lempparini Niko (pidän jostain syystä aina Nico/Niko-nimisistä hahmoista, hmm!) paljastuu huppupäisestä jurottajasta huumorintajuiseksi ja mukavaksi pojaksi, josta tulee Lauran pari tanssiharrastukseen.
Ainoa henkilö, joka ei kylläkään muuttunut sarjan aikana, tuntui olevan Laura itse. Hän on koko ajan sama itsevarma, sosiaalinen tyttö, joka tutustuu kaikkiin ja johon jokainen poika ihastuu. Olisin toivonut Lauran olevan vähän enemmän samastuttava, mutta ehkä joku samastuu häneenkin. Vaikka Lauran ihailijoista olikin hauska lukea, laskin jossain vaiheessa häneen ihastuneen ainakin seitsemän poikaa! Laura vältteli myös inhottavasti ensi-ihailijaansa Viljamia eikä itse ihastunut juuri kehenkään.
En ole Laurasta samaa mieltä kuin tämän keskustelun kirjoittajat (tuota on muuten hauska lukea :D), mutta välillä sarja on ärsyttänyt minuakin. Loppujen lopuksi kallistuin kuitenkin paljon enemmän positiivisen puolelle. Laura kertoo yhden suomalaistytön nuoruudesta 2000-luvun vaihteesta, jolloin kännykät ja internet vasta alkavat yleistyä. Ehkä jälkipolvet lukevat näitä kirjoja muistoina omasta tai vanhempiensa lapsuudesta.
Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 5: Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit.
Hassua, luin juuri itsekkin ties kuinka monetta kertaa Laura, sua kaipaan- kirjan, joka on ollut pitkään lempparini koko sarjasta. (köhköh ei suinkaan sen takia, että Niko on ollut lempihahmoni koko sarjan ajan)
VastaaPoistaPettymyksekseni huomasin, että kirja ei ollutkaan niin hyvä kuin edellisellä lukukerralla. (josta on aikaa..!) :( Juurikin sen takia, että Laura on vähän liian täydellinen ja onnistuu kaikessa. Toisaalta tähän pettymykseen voi olla osa syynä se, että painin itse samanlaisten ongelmien kanssa, kuin Laura tässä kirjassa (eli yokokeet, tulevaisuus ja haaveammattini sattuu olemaan sama kuin Lauralla) ja kirjan lukemisen aikana tuli vain itselle huono olo, kun ei pysty samoihin huippuarvosanoihin tai saamaan edes sitä yliopistopaikkaa.. :D ehkä kyseinen kirja näyttäytyy uudelleen positiivisessa valossa kun olen selvittänyt oman tieni läpi yokokeiden ja korkeakoulujen hakujen. :D
Oho hassua että luit sen juuri samaan aikaan itsekin! Minulla on taipumusta ihastua fiktiivisiin Nikoihin :D
PoistaOn aina harmillista huomata, ettei oma lemppari ollutkaan yhtä hyvä kuin viimeksi luettuna. Laura on kyllä vähän liian hyvä kaikessa ja pääsee unelmien opiskelupaikkaansakin heti. Voi olla, että sinulla kirjan tapahtumat samastuttivat liikaakin tällä hetkellä, mutta ehkä tykkäät siitä taas myöhemmin. :) Tsemppiä yo- ja pääsykokeisiin!!