Kesäkuussa vilkutin Saara Aallolle ja hyvästiksi monelle tutulle

Kesäkuussa luin kuusi kirjaa ja 1376 sivua:

Salla Simukka: Meno-paluu (156s) (T&M #4)
L.M.Montgomery: Kotikunnaan Rilla (244s) (Anna #8)
Terhi Rannela: Amsterdam, Anne F. ja minä (199s) (Kerttu & Mira #1)
Astrid Lindgren: Kati Amerikassa (158s) (Kati #1)
Salla Simukka: Viimeiset (179 sivua)
Radclyffe Hall: Yksinäisyyden kaivo (440 sivua)

Meno-paluu ei ollut lempparini Tapio& Moona -sarjassa. Tykkäsin kyllä Saksan matkan kuvauksesta ja Tapion ensisuudelmapohdinnoista, mutta muuten kirjassa syvennyttiin lähinnä (uus-)perheongelmiin, riitoihin ja fysiikan opiskelupohdintoihin, jotka eivät niin herättäneet mielenkiintoani. Odotan kuitenkin sarjan viimeistä kirjaa, joka taitaa keskittyä taas koulumaailmaan.
   Kotikunnaan Rilla oli hyvä päätösosa alkuperäiselle Anna-sarjalle, vaikka olikin ylivoimaisesti surullisin. Jäin myös pohtimaan kertoiko kirja sodasta enemmän romanttisesti vaiko realistisesti. 
   Amsterdam, Anne F. ja minä oli ehkä ensimmäinen lukemani kirja LGBT+ -aiheesta. (Vanhan postaukseni voi lukea täältä, vaikka 14-vuotiaan Pearl Cloverin kirjoitustyyli kyllä vähän nolottaa minua.) Kirjan Amsterdam-matka ja uudet tuttavuudet olivat mielenkiintoisia, mutta tärkeämpää tällä hetkellä oli lukea Kertun identiteettipohdinnasta ja tyttörakkaudesta. Vähän kyllä häiritsi, kuinka tämä tajusi virheensä ja selvitti ongelmansa vain viikon aikana. Itse en olisi ihan niin fiksu. Tämä oli kuitenkin hyvä nuortenkirja!
   Kati Amerikassa oli todella hupaiseva 50-luvun viihderomaani. Jossain kohdassa tuli selvästi Peppi mieleen, mutta muuten tämä oli aika erilainen Lindgren. Englanninkieliset lauseet ja sanat olivat kivoja tekstin lomassa, ja amerikkalaisesta elämäntavasta oli hauska lukea. Yllätyin kyllä myös, kuinka paljon tässä käsiteltiin tuon ajan rasismia.

" - Niin, niin, Vilhelmiina, ne ajat ovat olleet ja menneet! Oletko jatkuvasti samanlainen hassuttelija?
  Minä katsoin Musteriin. Nyt hän alkoi saada juonteita suunsa ympärille.
  - Onko hän! minä vastasin hänen puolestaan. - Sen hassuttelevamman pikku typykän kanssa en olisi voinut joutua ravaamaan maita ja mantereita. Minulla on täysi työ saada hänet pysymään aisoissa." -s.145

Viimeiset esitteli hyvin kolmen erilaisen tytön ajatuksia seksistä ja seksuaalisuudesta. Oikeastaan koko kirja käsitteli vain näitä aiheita (sekä hippusen ystävyyttäkin), mutta päähenkilöiltä sai paljon ajatuksia.
   Yksinäisyyden kaivo oli ehkä hieman raskaampi teos, mutta yllättävän koukuttava. Se esitteli seksuaalivähemmistöön kuuluvien henkilöiden kamppailua 1900-luvun alun Euroopassa. Vaikka monesta asiasta ajateltaisiin hyvin eri tavalla nykyaikana, löytyi kirjasta monia puhuttelevia kohtia.

"Cha" eli tee

Olen katsonut viime aikoina tosi paljon huonoja perhe-elokuvia, mutta Great Gilly Hopkins (2015) oli pieni poikkeus tähän. Valitsin elokuvan sen perusteella, että siinä näytteli Kirjavarkaasta tuttu Sophie Nélisse. Elokuvassa ei ollut ylinäytteleviä aikuisnäyttelijöitä, kuten melkein aina tapaa olla, vaan se oli realistinen. Joitain juonikuvioita en kyllä ymmärtänyt, kuten kaikkia Gillyn päähänpistoja ja mielenvaihteluita.
   Lady Birdkin oli hyvä filmi (siinä näytteli toinen lempparini, Saoirse Ronan), mutta jotenkaan en nyt kuukauden jälkeen muista siitä paljonkaan. Se näytti hauskasti teinielämän ongelmia, mutta olisi ollut ehkä vaikuttavampi elokuvissa. Filmi myös loppui hyvin yhtäkkiä, kuin kesken. 
   Sommaren med Monika oli vanha Ingmar Bergmanin ohjaama elokuva. Se alkoi hyvin, ja ajattelin nuorten Monikan ja Harryn olevan oikeastaan kuin nykyajan nuoret hulluttelussaan ja kapinoinnissaan. Loppua kohten elokuva kuitenkin muuttui hyvin kummalliseksi ja epärealistiseksi - en olisi toivonut Monikan ja Harryn tarinan päättyvän aivan sillä tavalla.

Kesäkuun ensimmäinen oli mielestäni ensimmäinen kesäpäivä: aurinko paistoi ja vietimme ystäväni kanssa hauskan iltapäivän jäätelöä syöden. Kesälomani puolestaan alkoi kauniisti myöhästyessäni todistuksenjaosta, mutta kävin myös mummun haudalla ja kaverin ylioppilasjuhlissa.

Jo kuun alussa lähdimme kahdeksi viikoksi Kiinaan, josta melkein kaikki tämänkin postauksen kuvat ovat. Asuimme ystävien luona (jotka varmasti väsyivät jo muutaman päivän jälkeen), tapasimme tuttuja, kävin vanhalla koulullani ja hyvästelin nyt vihdoin lempiopettajani, joita en viime vuonna ennäyttänyt nähdä... Yhden ystävän kanssa shoppailin tuntikausia ja selvisi, että molemmilla on juuri samanlainen ruokavalio; toisen ystävän kanssa söimme illallisella kokonaisen kalan. (Olin varma ettemme pystyisi siihen!) Kävin myös tutustumassa erääseen yliopistoon, jonne voisi mennä opiskelemaan kiinaa kesäksi tai vuodeksi. Katsotaan...

Paljon tulikin koettua matkalla ja tuntui surulliselta lähteä takaisin Suomeen. Nyt heinäkuussa reissusta tuntuu kuitenkin kuluneen jo kauan - enkä oikeastaan tällä hetkellä kaipaa sinne takaisin.

"Helsinki"

Kuun loppupuolen vietin sitten pääosin kotona, juhannuksena kävin yhdeltätoista poimimassa seitsemän kukkaa tyynyn alle, mutta näin unessa liian monta henkilöä. Ehkä suurimpia hauskimpia päiviä oli shoppailureissu kaverien kanssa, jolloin päädyimme sovittelemaan mitä oudoimpia vaatteita samassa pukukopissa ja menemään vielä kirjastoon ja jäätelöllekin. Suuria muutoksiakin tapahtui: leikkautin ensimmäistä kertaa elämässäni hiukset lyhyiksi ja osallistuin yllättävän moneen Pride-viikon tapahtumaan. Hieno hetki Pride-kulkueessa oli nähdä Saara Aalto ajamassa rekalla ohi. Vaikken olekaan mikään fani, lähdin sitten seuraamaan rekkaa ystäväni kanssa ja olen sitten viime päivät hoilannut kappaleita Queens ja Monsters.

Täällä oli kuulemma 100 000 ihmistä!

Heinäkuussa olen lähes pelkästään kesätöissä. Olen aloittanut ne jo, ja vaikka ensimmäisenä päivänä tuntui vaikealta, on nyt neljäntenä jo parempi olo eikä enää jännitäkään samalla tavalla. Toivottavasti olen sitten ihan konkari kuun lopussa. Hassua kuinka samaan työhön voi liittyä lampaiden ruokinta, pianon soittaminen ja ihmisten kanssa jutteleminen...

Mutta on minulla muitakin suunnitelmia heinäkuulle: menen sukuhäihin ja aion osallistua Unelmien aika -blogin järjestämään Blogistanian lukumaratoniin 7.7 - eli aivan pian! :) Yritän muutenkin lukea paljon tämän kuun aikana - nyt on menossa ruotsinkielinen Annika Thorin Näckrosdammen.

KK: Osallistuitteko Pride-kulkueeseen tai muuten Helsingin Pride-viikkoon?

Kesäistä heinäkuuta! Millainen kesäkuu teillä oli?