Nuortenkirjoja länsinaapurista

Nyt siis vihdoin tämä lukumaratonin 7.7.2018 kirjojen postaus!

Kiinnostus heräsi: löysin vuosia sitten netistä ja lisäsin TBR-listalle

Karoliina, pieni orpotyttö
Gunborg Wildh
Karoliina #1
1975
Aila Nissinen
Halvvägs till himlen (1970)
109 sivua
Otava

Alku: "Hän oli pieni ja punainen kuin keltamuurahaiset eikä hänellä ollut juuri muuta kuin vaatteet yllään kun hän tuli Murheenlaaksoon. Mutta kyllä hän elämässä selviäisi. Niin uskoi Kulman Loviisa, ja hän kyllä tiesi." 

Karoliina, pieni orpotyttö kertoo ajasta "noin kahdeksankymmentä, yhdeksänkymmentä vuotta sitten" eli 1800-luvun loppupuolen Ruotsista. Pieni Karoliina saapuu isoisänsä Nikodeemuksen hökkeliin kertoen että hänen tätinsä on kuollut eikä hänellä ole enää ketään. Karoliina jää isoisänsä luo ja joutuu kokemaan ankaran köyhyyden. Heillä ei ole aina edes kunnollisia kenkiä saati sitten hellassa puita. Ja silloin kun ei ole kenkiä, ei voi mennä kouluunkaan. Isoisä on vanha juoppo, joka kuitenkin yrittää vähän kovemmin Karoliinan vuoksi. Samaten leipomon omistava Loviisa antaa heille joskus ruokaa. Koulussa Karoliina tutustuu Annaan, joka yskii ja jonka äiti on kadunjuoksija. Pieni tyttö haluaa auttaa jokaista, niin Annaa, avantoon pudonneita lapsia kuin omaa itseäänkin...

Karoliina oli hyvä maratonkirja, lyhyt ja nopealukuinen. Juuri siksi siitä ei niin paljon jäänyt mieleen. Suurimpana teemana nousi kuitenkin köyhyyden ja eriarvoisuuden kuvaus. Karoliinan olot ovat hyvin kurjat, ja jäin miettimään, eikö tuolloin tosiaankaan ollut mitään köyhäinapuja. Ei varmaan sitten. Kirjassa mainittiin vain Servanderin neidit, jotka tarjosivat köyhille lapsille lämmintä keittoa ja parsinnan opetusta. Ihmetystä herätti myös Annan äidin ammatti kadunjuoksija: tarkoittiko se prostituoitua vai kerjäläistä? Jotain halveksuttua kuitenkin, sillä Annaa kiusattiin, eikä Karoliinan tahdottu seurustelevan hänen kanssaan. Entä miten leikitään hillopurkkeja?

Tietysti Karoliinan määrätietoisuus ja hyväntahtoisuus saavat ihmeitä aikaan ja elämälle onnellisen suunnan varsin nopeasti. Karoliinakaan ei ole virheetön, sillä jossain välissä hän hylkii Annaa toisen, rikkaamman tytön takia, mutta tajuaa sitten korjata virheensä.

Kirjan kerrontatapa oli erikoista, samaan aikaan vanhanaikaista ja tietyllä tavalla pienille lapsille suunnattua. En kuitenkaan suosittelisi tätä kuin ehkä vasta 10-vuotiaille. Erään kohtauksen kuvaustapa ei ollut perinteistä mutta oikeastaan todella kaunista ja epäsuoraa. Ruotsinkielinen nimi Halvvägs till himlen, puolitiessä taivaaseen, olisi sopinut suomennokseenkin todella hyvin. Tarkoittiko taivas tässä kuolemaa vaiko rikkautta ja ihmeitä?

"He lepattivat kuin jotkut ylimaalliset yli kallioiden joihin liekit kuvastuivat. Mutta pysähtyivät kun savu iski heitä vastaan noenmustana ja sakeana. Pihka ja piki paloi, ja auringonkuivaama puu.
   >> Minun pitää saada kengät!>> Oli kuin lintu olisi kirkunut. Vaikka nyt oli talvi ja avaruuksissa oli hiljaista.
   Tytöt olivat pysähtyneet, suu auki, he pitelivät toisistaan kiinni. Tunsivat kuuman tulituulen poskillaan ja näkivät kipinäparvia korkealla taivaalla tähtien luona. Vajahan oli niin korkealla, puolitiessä taivaaseen. Pikkuinen hyppäys vain tulituuleen niin perillä oltiin." -s.21

Kirja sopii Helmet-haasteen kohtaan 42. "Kirjan nimessä on adjektiivi", ja saan ruksittua sen TBR-listalta. 

               ***

Kiinnostus heräsi: jatkoa kirjalle Saari meren keskellä (En ö i havet). Suomennettu nimellä Lumpeenkukkalampi.

(Kirjoitin postauksen ruotsiksi harjoituksena ensi syksyn yo-kokeeseeni käyttäen sanakirjaa apuna. Saa korjata!)

Näckrosdammen
Annika Thor
#2
1. painos 1997
244 sivua
Bonnier Carlsen

Det har gått ett år sedan syskorna Steffi och Nelli kom från Wien till Sverige till en liten ö, skickats av sina föräldrar för att fly från judeförföljelser. Nu har de anpassat sig i det kristliga livet av ön och lärt sig svenska. Steffi får gå med hjälp av stipendiet att studera vidare i läroverket i Göteborg. Hon ska bo med doktorsfamiljen och se deras son, den artonårige Sven, som hon hemligt älskar. Förstås är det svårt i skolan med vänskapproblem och med några lärares diskriminerande inställning. Dessutom är Steffi bekymrad över sina föräldrar som fortfarande stannar i Wien och får ingen inresetillstånd till Amerika…

Jag tror att i den andra delen av bokserien av Steffis livet fanns det många intressanta teman. Det finns fattigdom, här också, eftersom Steffis fosterfamilj och hennes vänner måste leva enkelt. Steffis problem med vänner och den första kärleken är realistiska, fast en kyssscen skulle jag kanske ha lämnat borta. Det handlar inte så mycket om kriget men det är spännande att följa om Steffis föräldrar kan åka till Amerika. Det fanns också en konstig likhet med Montgomerys Anne-böcker, när Steffi räddade sin väns syster från krupp, kuristustauti. 

Näckrosdammen var också en bra bok för att lära sig svenska. Jag kunde förstå nästan allt och försökte lära mig en massa av nya ord (som jag förhoppningsvis inte redan har glömt!). Med några ord hade jag det svårt, jag hade först ingen aning vad läroverket betyder. Det betyder oppikoulu och var ganska likadan i Sverige och i Finland.

Näckrosdammen var en intressant och bra bok men jag vet inte vad säga om den. Jag ska säkert någån gång läsa andra delar och ta reda på Steffis framtid. Serien föreställer bra Sverige mitt i kriget och hur människor och barn måste fly borta från förföljelser.

Kirja sopii Kirjoja ulapalta -lukuhaasteeseen ja pääsee myös pois TBR-listalta.