Terhi Rannela: Goa, Ganesha ja minä (271 sivua) (Kerttu & Mira #2)
Gunborg Wildh: Karoliina, pieni orpotyttö (109 s) (Karoliina #1)
Annika Thor: Näckrosdammen (244s) (#2)
Becky Albertalli: Simon vs. The Homo Sapiens Agenda (303s)
Krystal Sutherland: A Semi Definitive List of Worst Nightmares (349s)
Goa, Ganesha ja minä on kyllä ehkä lempparini K&M-sarjassa. Tai ei, kyllä eka osakin on kyllä, tosi hyvä (ja kyllä se kolmaskin on kiva). Mira on lempihahmoni Kaarinan lisäksi ja toimii siis tässä kirjassa kertojana. Hauskaa kuinka ensimmäisessä osassa Kerttu kipuilee identiteettinsä kanssa, mutta tässä kirjassa Mira on sujut itsensä kanssa, mutta ei ole tullut ulos kaapista perheelleen. Intian matkan kuvaus oli mielenkiintoista ja Kertun ja Miran suhde suloista. Edelleen kuitenkin vähän hämmensi loppupuolen perhedraama ja yhden henkilön yhtäkkinen muuttuminen.
Karoliina, pieni orpotyttö oli ihan mukava kirja pienestä orpotytöstä, joka joutui kamppailemaan köyhyydessä ystävänsä kanssa. Kirjan kerronta on hiukan erikoista: se on pienen tytön näkökulmasta, etenee välillä nopeasti, ja kuvailu on välillä melkein epärealistista. Moni asia jää tarinassa avoimeksi, kuten miten Karoliina oli matkustanut isoisänsä luokse alunalkujaan. Karoliinan tarinaan on jatko-osia, mutta en kyllä niihin ainakaan heti ole tarttumassa. Karoliina oli hyvää maratonlukemista!
Näckrosdammen on jatkoa pari vuotta sitten lukemalleni Saari meren keskellä eli En ö i havet. Steffin kouluelämästä oli mielenkiintoista lukea, ja siihen kuului paljon haasteita kuten vahva ensi-ihastus. Opin myös ruotsiksi uusia sanoja, ja toivottavasti myös pidän ne syksyyn asti muistissanikin.
Simon vs. The Homo Sapiens Agenda oli yhtä hyvä kuin olin odottanutkin sen olevan. Luin sen ehkä muutamassa päivässä ja vähän arvelin Bluen olevan se kuka hän sitten oli. Simoniin oli välillä tosi helppo samastua ja hänen kaveriporukkansa oli aivan kadehdittava. Yritän paraikaa saada jotakuta ystävääni tulemaan kanssani elokuviin, ennen kuin tämä ei enää pyöri siellä.
A Semi Definitive List of Worst Nightmares -nimihirviöön törmäsin itse asiassa viime vuoden kirjamessuilla ja pyysin joululahjaksi. Kirja kuvaili hyvin mielenterveysongelmia laidasta laitaan ja näytti niiden vakavuuden, vaikkakin lopussa asiat tuntuivat järjestyvän ehkä hiukan liian helposti. Kirjan yliluonnollisuus/fantasiapiirre oli mielenkiintoinen ja sai minut pohtimaan, kuuluisiko tämä ehkä maagiseen realismiin.
Wild Childin trailerin olen nähnyt lukemattomia kertoja Mamma Mia! -DVD:n alun mainoksissa, mutta vasta nyt katsoin tämän elokuvan. Se oli ihan hiukan erilainen kuin traileri antoi olettaa, mutta loppujen lopuksi kyllä tykkäsimme siitä. Tuntui kyllä hyvin oudolta, että yksi tyttö olisi pystynyt määräämään ja tyrannisoimaan koko sisäoppilaitosta. Traileri myös spoilasi yhden juonenkäänteen, mutta toinen puolestaan yllätti täysin.
Heinäkuussa tajusin ensimmäistä kertaa, miltä voi tuntua olla koukussa Netflixiin alkaessani katsoa Orange Is The New Black -sarjaa. Yhtenä työpäivän iltana katsoin kolme 50 minuutin jaksoa, mutta sitten kyllä taas rauhoituin ja katsoin korkeintaan yhden jakson per päivä. Yleensä en katso mitään K16-sarjaa tai elokuvaa, mutta OITNB ei tunnu minusta pelottavalta (ainakaan vielä), vaikkakin jonkin verran painostavalta. Lemppareitani ovat ehkä nämä tarkoituksella sympaattiset Piper, Sophia, Daya, vartija Bennett ja Lorna; Pennsatucky ja vartija "Pornstache" puolestaan saavat joka kerta kiristelemään hampaita ihan aiheestakin. Kaiken kaikkiaan henkilöiden taustat, kehitys ja erilaiset suhteet ovat mielenkiintoista ja välillä surullistakin seurattavaa.
Kuten jo kesäkuun koosteessa kerroin, olin koko heinäkuun kesätöissä. Varsinkin alkuun oli haastavaa pelätessäni virheiden tekemistä, ja huomasin aina odottavani kotiin pääsyä. Kuitenkin varsinkin viimeisellä viikolla päivät tuntuivat juoksevan, enkä enää olisi halunnut lähteä kotiin. Olin siis töissä vanhainkodissa ja kiinnyin moneen asukkaaseen niin että tuntui surulliselta lähteä. Ajattelin kuitenkin käydä tapaamassa heitä joku päivä. Loppujen lopuksi oli kyllä hyvä kesätyö, jossa tuli toivottavasti ilahdutettua montaa ihmistä ja opittuakin vähän uutta. <3
Kuukausi ei kuitenkaan ollut pelkkää kesätyötä, ehei. Arkipäiviin kuului rentoutumista kotona ja yksi yökyläilykin, kun yövyimme meillä kolmistaan ystävieni kanssa. :) Yhtenä viikonloppuna osallistuin lukumaratoniin ja kahden seuraavan vietin mökillä. Matkustin yksin pitkän matkan bussilla, opin pesemään mattoja ja kuljin hiljaisuuden läpi maantiellä.
Kesätyön loputtua ehdin sitten vielä kauan odotettuihin sukuhäihin, joissa oli hauskaa, vaikkakaan en saanut ketään tanssiparia isän, veljen ja sukulaistätien lisäksi. Tanssin kuitenkin innokkaasti rock'n'rollia yksikseni ja leikin piilosta pikkuserkkujeni kanssa. Porvoossa kävin uudelleen ja tutustuin äidin kanssa viime vuoden lempipaikkojen lisäksi ihan uusiinkin kohteisiin.
Elokuun alku on pelkkää reissaamista mökiltä papalle ja sieltä laivalle, mutta sitten täytyykin vähitellen totutella kouluun ja alkavaan, rankkaan abivuoteen. Täytyy lukea paremmin ruotsia kirjoituksiin ja aloittaa kouluvuosi huolella, muttei kuitenkaan liian raskaastikaan. Tälle vuodelle on jo suunnitelmia ja tavoitteita, eivätkä läheskään kaikki liity koulutyöhön.
Millainen heinäkuu teillä oli? :)
KK: Mikä oli teidän lempimaisemanne heinäkuussa?
Minun oli ehkä tämä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti