Elena Ferrante: Loistava ystäväni

Kiinnostus heräsi: lahja ystävältäni, kiitos <3

Loistava ystäväni

Elena Ferrante

2016 

Napoli #1

Helinä Kangas

L'amica geniale (2011)

362 sivua

WSOY

Eletään 50-lukua Napolin syrjäseutujen korttelissa. Elena ja Lila tutustuvat kuusivuotiaina kansakoulussa, jolloin Elena jää Lilan rohkeuskokeiden pauloihin. Elena on tunnollinen oppilas, joka pääsee opettajansa tukemana eteenpäin koulu-uralla. Kuitenkaan hän ei tunnu elävän muita kuin Lilaa varten: Lilasta uhkuu pienestä pitäen määrätietoisuutta, erilaisuutta, häijyyttäkin. Jokainen näkee hänet ensin. Lila ei pääse vanhempiensa vuoksi jatkamaan koulunkäyntiä mutta oppii itsenäisesti nopeammin kuin Elena; nuorena hän on jokaisen pojan huomionkohteena. Mutta kumpi pääsee lopulta pidemmälle, irtaantumaan lapsuuden korttelista?

"Katsellessani häntä ikkunasta tunsin, että hänen entinen muotonsa oli särkynyt, ja mieleeni tuli kirjeen kaunis kohta haljenneesta ja käpristyneestä kuparista. Sitä kuvaa ajattelin nykyään jatkuvasti, joka kerta kun tunsin murtuman hänessä tai itsessäni. Tiesin - ehkä toivoin - ettei mikään tietty muoto pystyisi pidättelemään Lilaa, vaan ennemmin tai myöhemmin hän rikkoisi kaiken uudelleen." -s.288 

Olin jo aiemmin hiukan katsellut Loistavaa ystävääni sillä silmällä, mutta sysäyksen lukemiselle sain vasta ystävältäni, joka antoi minulle kirjan lahjaksi. En silti osannut aavistaa että koukuttuisin kirjaan nin paljon. Ja kuitenkin, vaikka kirjan kieli on suurimmaksi osaksi arkipäiväistä ja suoraa, siinä on myös paljon poeettisia kuvailuja ja symboliikkaa. En ehkä edelleenkään täysin tajunnut kirjan klassikkoasemaa, mutta löysin jonkinlaisen ajatuksen.

Kirja kuvailee tyttöjen nuoruutta: heidän leikkejään, perheolojaan, opintietään, ystävyyksiään ja kilpailuaan pojista. Samalla kuvataan koko naapuruston elämää, sillä korttelin jokainen asukas tuntee toisensa ja toistensa perhe-elämät. Miehet ja naiset ovat jämähtäneet paikoilleen elämäänsä käsityöläisinä tai vaimoina, ja naapurien kaunat muistetaan lopun ikää. Tytöt lukevat Pikku naisia ja päättävät tulla suurena kirjailijoiksi ja rikastua. Myöhemmin heitä sitten painostetaan naimisiin varakkaiden poikien kanssa ja löytämään jotain parempaa. Elena kokee perheensä puolelta ristiriitaisia paineita: toisaalta vanhemmat eivät haluaisi kustantaa hänen koulunkäyntiään vaan pistää hänet heti töihin, toisaalta he painostavat tätä nousemaan muiden yläpuolelle. Elenakin alkaa joskus tuntea itsensä ulkopuoliseksi muiden seurassa, kaipaa sivistävää keskustelua ja käyttää kirjakieltä erottuakseen paikallismurteesta - kirjassa tehdään selvä ero, milloin joku puhuu murretta ja milloin kirjakieltä.

"Ajattelin kuinka ristiriitaisesti hän käyttäytyi vihanpuuskineen ja komentelevine eleineen tajuamatta sitä itse. Hän ei ollut halunnut minun käyvän koulua, mutta nyt kun kävin, hän piti minua parempana kuin ikätovereitani, joiden seurassa olin kasvanut, ja tajusi, niin kuin minäin tajusin juuri siinä tilanteessa, että paikkani ei ollut heidän joukossaan. Ja nyt hän vaati minua pysymään vieressään suojatakseen minua ties miltä myrskyiltä, kuiluilta ja rotkoilta, kaikilta niiltä vaaroilta, joita Antonio hänelle edusti. Mutta hänen vieressään pysyminen tarkoitti jäämistä hänen maailmaansa, tulemista kaikessa samanlaiseksi kuin hän. Ja jos minusta tulisi samanlainen kuin hän, kenet muun voisin saada paitsi Antonion?" -s.351

Väkivalta on Elenan ja Lilan elämässä koko ajan läsnä. Lähipiirin ihmisiä on kuollut sairauksiin ja onnettomuuksiin, tai joku on jopa murhattu. Isät lyövät lapsiaan, pojat hakkaavat toisiaan ja jopa naiset ja tytöt tappelevat keskenään tai tulevat hulluksi. Epätoivoisesti rakastunut poika uhkaa tappaa rakastettunsa, joka on ihastunut toiseen. Itse ihmettelin, miten kevyesti Elena tuntui ottavan väkivallan kotona, kuin se vain kuuluisi elämään, ja painotti isien olevan muuten lempeitä. Väkivallan ympäristöstä huolimatta kirja oli kevyt lukea, sillä siinä ei kuvailla paljoa vaan pelkästään mainitaan. Minuun vaikuttivat tosin enemmän Lilan psykologiset tuntemukset, kun hän tunsi esineiden muotojen irtaantuvan ja sai kuparikattilan räjähtämään. Kirjan symboliikkaa oli välillä vaikea ymmärtää, mutta Lila tuntui huomaavan, etteivät ihmiset olleetkaan sitä miltä he näyttivät.

Samoin tytöt eivät ota poikien houkutusta varoen vaan tahtovat ihailua sekä saada rikkaan, vanhemman poikaystävän. Seksuaalista häirintää esiintyy, ja kilteistäkin miehistä paljastuu uusia puolia; kukaan tarinan hahmo ei ole todella "hyvä" ihminen. Romantiikka ja seksuaalisuus ovat loppua kohden yhä tiiviimmin läsnä tarinassa, kun tytöt kilpailevat huomiosta ja pojat tytöistä. Siinäkin Elena jää Lilan varjoon, vaikka moni poika rakastuu häneenkin. Välillä tuntui hiukan ikävältä, kuinka Elena käytti lähes joitain poikia hyväkseen.

Lila on magneettinen hahmo, josta säteilee jotain niin, että jokaisen puhe kääntyy aina häneen. Vaikka Elena etenee kouluasteelta toiseen ja vaikka häneenkin rakastutaan, ei hän kuitenkaan pysty olemaan vertaamatta itseään ystäväänsä ja olemaan tyytyväinen. Ei vaikka Lilan unelmat kirjoittamisesta ja rikastumisesta päivittyvät ja hän löytää uuden tavan edetä elämässään. Elenan obsessio Lilaan olisi voinut tarkoittaa jotain enemmänkin, ainakin pari kohtausta toivat sen mieleen. Mutta tyttöjen välinen kilpailu ja vertailu oli jollain tavalla hyvin samastuttavaa ainakin minulle. Ja kuitenkin Lilakin oli jollain lailla epävarma ja etsii itselleen sopivaa polkua. 

Ihmisten elämää ja kulttuurihistoriaa ei juurikaan kuvattu tarkoituksellisesti, mutta kuitenkin tarinasta välittyi korttelin elämän yksinkertaisuus ja paikalleen jämähtäminen. Kirja käsitteleekin nuorten tyttöjen mahdollisuuksia ja selviytymisstrategioita 50-luvun Napolissa. 

"Ja eräänä iltapäivänä hän sanoi lauseen, joka vaikutti minuun syvästi: "Ilman rakkautta ei vain ihmisten, vaan myös kaupunkien elämä kuihtuu." En muista ihan tarkkaa sananmuotoa, mutta ajatus oli tuo, ja yhdistin sen likaisiin katuihimme, pölyisiin puistoihin, uudisrakennusten tärvelemään maaseutuun, väkivaltaan joka kodissa, joka perheessä." -s.168

Kirja sopii HelMet-lukuhaasteen kohtaan 11 (Kirja kertoo köyhyydestä) ja Vahvat naiset -lukuhaasteen kohtaan "Selviytyjä", henkilökohtaiseen Kaupunki-haasteeseeni tapahtumapaikalla Napoli. Se on myös #Hyllynlämmittäjä!