Alice Oseman: Loveless

Kiinnostus heräsi: internet, kirjastosta lainattu

Loveless

Alice Oseman 

2020

435 sivua

Harper Collins

Georgia ei ole koskaan suudellut ketään saati sitten ihastunut. Hän ei ole ikinä tuntenut perhosia vatsassaan tai kuvitellut harrastavansa seksiä jonkun kanssa. Ja kuitenkin hän rakastaa romanttisia elokuvia ja rakkaustarinoita ja kuvitteli koko kouluaikansa tykkäävänsä luokkansa pojasta. Muuttaessaan kotoa pois yliopistoon parhaiden ystäviensä Pipin ja Jasonin kanssa hän päättää kokea enemmän, ihastua ja saada ensisuudelmansa. Miksi se on kuitenkin niin vaikeaa saavuttaa?

"But it didn't bother me, because I knew my time would come. It did for everyone. You'll find someone eventually - that was what everyone said, and they were right. Teen romances only worked out in movies anyway.

   All I had to do was wait, and my big love story would come. I would find the one. We would fall in love. And I'd get my happily ever after." -s.9

Tiedättekö mitä ovat aseksuaalisuus tai aromanttisuus? Entä oletteko koskaan lukenut niistä kirjoissa tai nähneet elokuvissa? Itse tiesin termit, mutta aromanttisuudesta en ole koskaan edes lukenut enempää, enkä ollut vielä törmännyt edes queer-kirjallisuudessa näihin aiheisiin. Ja seksiä ja romantiikkaa nyt pursuaa joka tuutista.

Loveless on kuitenkin erilainen: se näyttää ihmisiä, jotka eivät tunne seksuaalisia tai romanttisia tunteita. Kirjoittaja, Alice Oseman, on itsekin ace-aro, ja etenkin tässä aiheessa own voice -näkökulma tuntuu tärkeältä, sillä aiheesta on kirjoitettu niin vähän. Ja kuitenkaan tämä ei puhuttele pelkästään aseksuaalisuuden / aromanttisuuden kirjoon kuuluvia vaan ihan kaikkia, jotka ovat ehkä väsyneet romantiikan ja seksin hehkutukseen. 

"Some asexuals still enjoy having sex, for a whole variety of reasons,' he continued. 'I think that's why a lot of people find it confusing. But some asexuals don't like sex at all, and some are just neutral about it. Some asexuals don't feel romantic attraction to people - wanting to be in relationships, or even kiss people, for example. But others don't want romantic relationships at all. It's a big, big spectrum with a whole range of different feelings and experiences. And there's really no way to tell how one specific person feels, even if they openly describe themselves as asexual.'"

Loveless on myös mukavan intersektionaalinen: mukana on panseksuaali, latinotaustainen lesbo, intialaistaustainen aseksuaali homoromanttinen non-binary ja afrikkalaistaustainen aromanttinen biseksuaali (vain yksi henkilöistä oli cis-hetero!). Esimerkiksi Georgian ystävä Pip kertoo kuinka hän ei pysty täysin samastumaan valkoisiin lesboihin, sillä heidän kokemuksensa ovat niin eri. Kirja oli tosin ainakin omaan makuuni hiukan liian täynnä määritelmiä, jotenkin olisi kiva lukea välillä ihmisistä, joiden ei tarvitse määritellä itseään.(Tässä välissä voin kätevästi suositella Nina LaCourin Välimatkoja, jossa käsitettä seksuaalivähemmistöt ei edes tuntunut olevan olemassa!) Joka tapauksessa hahmokaarti oli laaja ja avoin. 

"'I'm starting to feel how much it affected me to just... be around white people all the time. Like, being gay and Latina meant that I just... didn't know anyone like me. As good as it felt to finally have a few queer friends in sixth form, they were all white, so I just couldn't fully relate to them.' She chuckled suddenly. 'But I met this gay dude at LatAm Soc and we had a massive chat about being gay and Latinx, and I swear to God I'd never felt so understood in my life.'"

Myös ace-aron marginaalinen asema tuli hyvin esille: Georgian ystävät yrittivät ensin poikien sijaan ehdottaa tälle tyttöjä ja rohkaisivat, että kyllä hän vielä löytää jonkun. Jopa jotkut Pride Societynkin jäsenet syrjivät aseksuaaleja ja väittivät, ettei heidän identiteettiään ole olemassa. Georgian sukulaisen vanhemmat painostavat lastaan löytämään jonkun, vaikka tämäkään ei tuntenut romanttisia tunteita.

Myös Georgia itse kuvitteli pitkään vielä löytävänsä jonkun. Kirja kertookin hänen kasvutarinansa ja kamppailun identiteetinsä kanssa: miten hänen uudet ja vanhat ystävänsä yrittävät löytää hänelle jonkun, ehdottaa Tinderiä, deittailua ja tyttöystävääkin; miten hän lopulta kuulee aseksuaalisuudesta ja kamppailee hyväksyessään tämän puolen itsessään. Georgialle tämä oli todellakin vaikeaa, sillä koko hänen ympäristönsä toitotti romanttista parisuhdetta elämän suurimpana tavoitteena. Jollain lailla kirja purki stereotyyppejä aseksuaalisuudesta ja selitti sen käytännöllisesti. Esimerkiksi Georgia piti romantiikasta ajatuksena, mutta tajusi, että tosipaikan tullen asia vain ällötti häntä.

"In the end, that was the problem with romance. It was so easy to romanticise romance because it was everywhere. It was in music and on TV and in filtered Instagram photos. It was in the air, crisp and alive with fresh possibility. It was in falling leaves, crumbling wooden doorways, scuffed cobblestones and fields of dandelions. It was in the touch of hands, scrawled letters, crumpled sheets and the golden hour. A soft yawn, early morning laughter, shoes lined up together by the door. Eyes across a dance floor. 

   I could see it all, all the time, all around, but when I got closer, I found that nothing was there. 

   A mirage." 

 

Samastuin Georgiaan todella paljon vaikka en itse olekaan aro enkä ainakaan täysin ace. (Aseksuaalisuutta voi kuvata janana, jonka toisessa päässä ovat alloseksuaalit ja toisessa päässä täysin aseksuaalit ihmiset.) Esimerkiksi Georgian kokemukset seksuaalisen mielenkiinnon tuntemisesta ja teinielokuvien seksipainotteisuudesta iskivät lujaa, sillä välillä hämmennyn itsekin miten luonnollisena osana elämää ihmiset ottavat seksin ja romanttiset kokemukset. Myös Georgian ystävät olivat tunteneet paineita saada ensisuudelmansa tai ensimmäisen seurustelukumppanin. Itse en ole onneksi tuntenut asian vuoksi niin hirveästi paineita tai tullut kiusatuksi, mutta huomaan itsekin pohtivani, mikä lasketaan seksuaalisiksi tunteiksi ja onko romantiikalla meidän kulttuurissamme liiankin suuri rooli. 

"She wasn't being sarcastic. That was pure, genuine shock. I don't know why I was surprised - people's reactions during truth and dare on prom night must have been how everyone felt. But it really got to me in that moment. The weird looks. The people who'd suddenly see me as a child, as immature. The movies where the main characters freaked out about being virgins at the age of sixteen."

Ja kuitenkin kirja on niin paljon muutakin. Se kuvaa Georgian ensimmäistä yliopistovuotta, välejä ystäviensä kanssa ja opiskelumaailmaan liittymistä. Pidin siitä ettei Georgia ollut niinkään bileihminen vaan viihtyi ennemmin kotona muutaman ystävän kanssa Moulin Rougea katsoen. Hänen huonekaverillaan Rooneylla puolestaan on ensin paljon seksikumppaneita, eikä sitäkään katsota pahalla. Tarinaan mahtuu Georgian itsetutkiskelun lisäksi myös ystävyysdraamaa, ystävien omia ongelmia, opiskelijaelämää ja ystävien rakkausdraamaa. Ja teatteria ja Shakespearea, sillä Rooney päättää järjestää Shakespeare-näytelmäryhmän, johon Georgia tempautuu mukaan. Välillä jouduin kyllä pyörittelemään silmiä kun Georgian ystävät eivät millään tuntuneet löytävän toisiaan, kun asia oli niin itsestäänselvä (tai miksei Georgia avittanut asiaa yhtään). Samoin Georgia myös tekee virheitä yrittäessään ihastua ihmisiin ja oppii niistä.

"'Obviously I'm not romantically in love with you. But I realised that whatever these feelings are for you, I...' She grinned wildly. 'I feel like I am in love. Me and you, this is a fucking love story! I feel like I've found something most people just don't get. I feel at home around you in a way I have never felt in my fucking life. And maybe most people would look at us and think that we're just friends, or whatever, but I know that it's just... so much MORE than that.'"

Ehkä henkilökohtaisesti hienointa oli minusta, että kirja ei päättynyt massiiviseen romanttiseen rakkaustarinaan. Se näytti ennemmin että rakkautta on monenlaista ja että itselle tärkeät ihmiset voivat olla keitä tahansa. Suosittelen tätä erityisesti kaikille aroille ja aceille, late bloomereille, ihmisille, jotka näkevät romanttisen rakkauden myös kriittisesti ja ihmisille jotka voivat samastua näihin sitaatteihin.

"'But... what if what I am is just... nothing?' I breathed out and blinked as the photographer took the first shot. 'What if I'm nothing?'

   'You're not nothing,' Sunil said. 'You have to believe that.'

   Maybe I could do that.

   Maybe I could believe."

Kirja sopii HelMet-lukuhaasteen kohtaan 13. "Kirja liittyy teatteriin, oopperaan tai balettiin", Vahvat naiset -lukuhaasteen kohtaan "Kirja feminismistä" (minusta kirjan arvot ovat hyvin intersektionaalisen feministisiä) ja Queer-lukuhaasteen kohtaan "#Own Voice -kirjailija" (Own Voice tarkoittaa marginaalisen ryhmän edustajan kirjoittamista omasta näkökulmastaan).