Lukumaratonissa luetut

Toissapäiväisen lukumaratonin aikana luin 346 sivua ja yhteensä neljää eri kirjaa.

Kirja: Gently Does It
Kirjailija: Alan Hunter
Julkaisuvuosi: 2010 (1.p 1955)
250 sivua
Robinson

Ylikomisario George Gently on juuri pääsiäislomalla, kun sattuu uusi murha ja hänet tarvitaankin töihin. Murhattu on hollantilaistaustainen kauppias, jonka jokaisella perheenjäsenellä tuntuu olevan jotain häntä vastaan. Poliisi vakuuttuu nopeasti syyllisestä, mutta Gently ei olekaan niin varma asiasta...

Varasin kirjan jo keväällä siksi, että tykkäsin siitä tehdystä rikossarjasta, George Gentlyn tutkimuksista, sekä varsinkin Gentlyn apulaisesta John Bacchuksesta :D Kirjassa Johnia ei kuitenkaan ollut ja netistä luin, että sarja on muutenkin ihan erilainen kuin kirjat. Harmi...

Välillä kirja tuntui aika tylsältä, en nimittäin kaikkea englannista ymmärtänyt, sekä se keskittyi aika lailla vain siihen kuinka Gently yritti saada syyllistä selville ja löytää todisteita vakuuttaakseen muut. Kuitenkin pieniä yksityiskohtia löytyi, jotka tekivät kirjasta myös romaanin kaltaisen, eikä pelkkää harmaata poliisintyötä.

Kirja menee Helmet-lukuhaasteen kohtaan 49: "Jännityskirja tai dekkari" ja Kirjankansibingoon "Ajoneuvo".
                             ***

Kirja: Perinnönjakajat
Kirjailija: L.M.Montgomery
Julkaisuvuosi: 2012
Suomentaja: Sisko Ylimartimo
Alkuperäisteos: A Tangled Web (1931)
361 sivua
Minerva

Darkin ja Penhallowien suvut ovat tiivis yhteisö, jota hetkauttaa vanhan Becky-tädin ilmoitus perinnöstään: sukukannun saa se, joka elää vuoden Becky-tädin ohjeiden mukaisesti. Mikään ei kuitenkaan ole varmaa, kun tädistä on kyse: kannun saattaa aivan hyvin periä myös muullakin tavalla. Melkein jokainen tahtoo sen, ja vuosi määrittääkin monen kohtalon hyvin uudella tavalla, ennen kuin on itse kannun saajan paljastus...

Tykkäsin kirjasta paljon. Se oli Montgomeryn harvoja juuri aikuisille suunnattuja kirjoja, joten vähän erilainen. Esimerkiksi romantiikka oli kirjassa pääteemana ja vain yksi henkilö lapsi. Romaanissa ei ollut yhtä päähenkilöä vaan muutama joiden tarinaa erityisesti kerrottiin sekä sitten muu suku. Välillä kyllä menin sekaisin henkilöistä ja suomentajan loppukirjoituksen mukaan niin oli kirjailijakin mennyt! Pidin eniten Margaretin, Gayn ja Joscelynin tarinoista. Mielestäni Perinnönjakajat oli paras maratonissa lukemani kirja.

Myös loppu oli hyvin keksitty ja melkeinpä koskettava, mutta se oli melkein spoilattu kirjan ensimmäisillä sivuilla. (Tarkoitan siihen ennen kuin varsinainen tarina alkaa, kirjasta oli poimittu pätkä alkulehdille. En suosittelisi lukemaan.)

Kaunis kohta: Päivällä oli satanut hiukan lunta, joka oli seurannut hurjana laukkaavan maaliskuisen tuulen kantapäillä, ja talon vasemmalla sivulla se verhosi nuoren kuusiaidan. Se sai hänet ajattelemaan omenapuita, jotka olivat kukassa sinä päivänä, kun Becky-täti piti vastaanottonsa. Miten onnellinen hän olikaan silloin ollut. Ja niin kuin omenankukat, kaikki oli mennyttä. -s.272

Kirja menee Helmet-lukuhaasteen kohtaan 11: "Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole vielä aiemmin lukenut", Maalaismaisemia-haasteeseen, Amerikkaa tutkimassa Prinssi Edwardin saaren provinssiin ja Kirjankansibingon tähditän kohdan "Valokuva".

                                                                 ***

Kirja: Neiti Etsivä ja Siniparran huone
Kirjailija: Carolyn Keene
Julkaisuvuosi: 1989
Suomentaja: Paula Rekiaro
Alkuperäisteos: The Bluebeard Room (1985)
130 sivua
Tammi

Paula saa pyynnön matkustaa Englantiin tapaamaan ystäväänsä Lisaa, sillä tämä on äitinsä mukaan erikoisen allapäin ja sairaan oloinen. Matkalla Neiti Etsivä saa kuulla lisää outoja asioita liittyen Lisan asuinpaikkaan ja tämän luonakin tapahtuu kummallisia. Lisäksi suosittu rocktähti on yllättäen ihastunut Paulaan ja tuntuu seuraavan tätä joka paikkaan. Paula ei itsekään ole varma tunteistaan...

Olen jo pitkään halunnut lukea tämän kirjan juuri nimessä mainitun Siniparran vuoksi, mutta petyin lukiessa kun tämän tarina vain mainittiin... Kirja oli kyllä kiinnostava ja nopealukuinen, mutta tapahtumat vyöryivät hirveää vauhtia ja tarina tuntui aika kliseiseltä. Jotkut asiat jäivät myös vähän auki lopussakin. Oli kuitenkin hauskaa lukea tietoa Cornwallista ja noituudesta.

Kirja pääsee Helmet-haasteen kohtaan 15: "Kirja jonka lukemista olet jo harkinnut pitkään".

                              ***
Lisäksi aloitin Dodie Smithin kirjaa Linnanneidon lokikirja, mutta kiinnostus siihen vähän lopahti loppupuolella stressin vuoksi. Kirja kertoo Cassandrasta ja tämän rahattomasta perheestä, jotka asuvat linnassa 1930-luvulla. Tarina on kyllä hyvin kiinnostava, mutta vähän Jane Austenin tapainen varsinkin Rose-sisaren kohdalta, joka haluaa vain naimisiin.