Kirja: Anya's War
Kirjailija: Andrea Alban
Julkaisuvuosi: 2011
188 sivua
Feiwel and Friends
Anya, hänen vanhempansa, pikkuveljensä Georgi ja isovanhemmat ovat kesällä 1937 asuneet Shanghaissa puoli vuotta. He ovat juutalaisia, jotka joutuivat pakenemaan Venäjältä kommunismin ja antisemitismin vuoksi. Anya viettää kesäpäiviä pyöräillen helteisessä kaupungissa, suunnitellen miten saisi ihastuksensa huomaamaan hänet ja toivoen idolinsa Amelia Earhartin löytyvän sekä perheensä muuttuvan entiselleen. Heinäkuisen sapatin aikana ehtii kuitenkin tapahtua vaikka mitä, alkaen siitä, kun Anya tuo kadulle hylätyn vauvan kotiinsa...
Anya's War on jo kolmas Shanghain juutalaisista lukemani kirja. (Vertailua Anne C. Voorhoeven Nanking Roadista ja Susanne Hornfeckin Torte mit Stäbchen -kirjasta voi lukea täällä.) Ja koska rakastan edelleen vertailua ja historiallisten ja kulttuuristen yksityiskohtien löytämistä, tämä postaus käsitteleekin aika lailla niitä.
Kun Nanking Road ja Torte mit Stäbchen muistuttivat jotenkin suuresti toisiaan, Anya's War tuntui minusta aivan omanlaiseltaan. Jotenkin kirjasta jäi minulle eksoottisempi vaikutelma. Anya saa asua varakkaalla ranskalaisella alueella (Frenchtown), kuten ennen vuotta 1937 saapuneet juutalaiset, ja tapahtumapaikat painottuvat juuri tänne. Inge ja Ziska, aiempien kirjojen päähenkilöt, saapuivat valitettavasti liian myöhään ja joutuivat asumaan köyhiin oloihin Hongkoun ghettoon.
Anyan alkuperä on muutenkin erilainen: hän ei pakene Saksasta vaan Odessasta, joka kuului silloin Venäjälle. Hänen perheensä on hyvin vanhoillisjuutalainen: kun Ingen äiti oli kristitty, Anyan perhe viettää puolestaan sapattia kaikkine kieltoineen ja yksityiskohtineen. Puolet kirjasta oikeastaan kuvasi tätä sapattia, auringonlaskusta havdalah-rukoukseen asti...
Niin, Anyan tarina kertoi tasan kolmesta päivästä tuona kesänä. Minusta se oli mielenkiintoista, varsinkin kun sapatista kerrottiin niin tarkasti, mutta kuitenkin. On se sitten vähän epärealististakin, kuinka paljon asioita näiden päivien aikana tapahtuu... Ja hiukan harmikin, ettei muuten Anyan elämästä kerrottu.
Minua jäi taas kerran häiritsemään erään historiallisen tapahtuman päivämäärä. Jätän nyt itse tapahtuman sanomatta, sillä se spoilaisi kirjaa kunnolla. Mutta siis, kirjan mukaan se tapahtui 24. heinäkuuta: sitä ei missään vaiheessa sanottu suoraan, mutta edellinen päivä oli ollut 23.7. Kun etsin netistä tietoa siitä, löysin aivan eri päivämäärän joka sivulta: 14. elokuuta. Tiedän, kuinka hoetaan, että nettiin ei pidä luottaa vaan kirjaan. Mutta voiko niin moni sivu olla väärässä? Päivämäärä on kuitenkin tärkeä yksityiskohta.
Anya itse ja hänen perheensä olivat kivan sympaattisia, niin että he olisivat voineet elää nykyajassakin. Anyalla oli riitaa äitinsä ja pikkuveljensä kanssa, hän ihaili Amelia Earhartia (!) ja kirjoitti päiväkirjaa, jota kutsui nimellä Book of Moons ja jota olisi ollut mukavaa lukea enemmänkin. En tiedä, kuinka paljon hän oli oppinut kiinaa puolen vuoden aikana, joskin alussa mainittiin hänen ymmärtävän joitakin kiinalaisten haukkumasanontoja.
Tarinan romanttisesta puolesta olin kahtalaista mieltä. Anyahan on siis alussa ihastunut keilaamiskerhon poikaan ja yrittää keksiä nokkelia lauseita tälle sanottavaksi. Kirjan alussa teki mieli läimäyttää sitä: miksi olet niin häiritsevän kliseinen? Puolivälissä mietin että ehkä tämä onkin vähän normaalista poikkeava kirja hyvällä tavalla. Mutta lopussa kallistuin taas hiukan kliseeseen. Eihän kliseessä mitään väärää ole, mutta olen alkanut pitää sellaisista romanttisista juonista, joita on helppo sympatisoidakin.
Niin, kirjassa oli pieniä asioita, jotka jäivät pikkuisen häiritsemään. Juurikin tuo epäselvä päivämääräasia ja kliseinen rakkaustarina. Muuten kirja kuvaili upeasti sen ajan Shanghaita, ehkä eniten sen kurjempia puolia kuten juuri tyttövauvojen hylkäämistä ja vuosia ennen sotaa. Eri kulttuureja, kiinalaista, venäläistä ja juutalaista sekä niiden sekoittumista 1930-luvun Kiinassa. Kirjasta opin, kuinka venäjäksi "Ya lu blue ti biah" tarkoittaa "minä rakastan sinua", sekä taolaisen käsitteen wú wéi. Do nothing, go with the river. Ja kiinnostuin vielä vähän lisää 1900-luvun Kiinasta ja juutalaisista Shanghaissa.
P.S Löysin täältä vähän vanhemman Shanghain kartan ja täältä kuvia vanhasta Shanghaista.
Kirja menee Helmet-lukuhaasteen kohtaan 17: "Kirjassa juhlitaan".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti