Toukokuu -16

Toukokuussa luin yhteensä yhdeksän kirjaa ja 1960 sivua:

1. Patricia Lauber: Lost Star (106s)
2. Ying Chang Compestine: Revolution is not a dinner party (208s)
3. Sara Hylton: Prinsessa Tuian amuletti (264s)
4. Rick Riordan: The Sea of Monsters (Percy Jackson #2) (247s)
5. Kristiana Gregory: Across the Wide and Lonesome Prairie (Dear America) (168s)
6. Tuija Lehtinen: Laura kesätöissä (Laura #8)(221s)
7. Vince Cross: Blitz (My Story)(144s)
8. Geraldine McCaughrean: The Middle of Nowhere (304s)
9. L.M.Montgomery: Sara, Tarinatyttö (298s)

Lost Star kertoi mielenkiintoisia asioita  naislentäjä Amelia Earhartin elämästä ja urasta, mutta oli myös hyvin tunteellinen, johtuen Amelian katoamisesta ja sen spekuloinnista.
     Revolution is not a dinner party oli niin ikään surullinen kirja aiheensa, Kiinan kulttuurisen vallankumouksen vuoksi ja kuinka päähenkilön perhe joutui kokemaan kovia sen aikana.
    Prinsessa Tuian amuletti ei ollut ensi lukemiskerralla sykähdyttänyt, mutta nyt rakastuin runolliseen kuvailuun Egyptistä, sen muinaisena ja modernina aikana, ja sain ensimmäistä kertaa matkakuumeen sen vanhoille raunioille.
    The Sea of Monsters jatkoi Percy Jackson -sarjaa jännittävästi, ja vaikka sarja ei ehkä niin upealta enää tunnu, kuin neljännellä luokalla, tykkään yhä lukea puoliveristen seikkailuista ja nauraa hauskoille kommenteille.
     Sain vihdoin lukea kirjan Dear America -sarjasta, nimittäin Across the Wide and Lonesome Prairie. Kirjasta oppii hyvin paljon tietoa Oregonin reitistä ja uudisasukkaiden vaarallisesta matkasta Lännen poikki 1840-luvulla.
     Laura kesätöissä jatkoi viihdyttävää ja koukuttavaa sarjaa teini-ikäisen Lauran arkielämästä, ja tykkäsin kirjasta kovasti, vaikka päähenkilön ympärillä pörrää mielestäni vähän liian monta ihailevaa poikaa.
     Blitz puolestaan kuuluu Britannian historiasta kertovaan My Story -sarjaan. Vaikka fiktiivinen päiväkirja itsessään on hiukan epärealistinen merkintöjen laadussaan (ne ovat tosi tarkkoja ja pitkiä), opin tästäkin paljon toisesta maailmansodasta Englannin näkökulmasta.
     The Middle of Nowhere kertoi tarinan 1800-luvun Australian takamaista pienen tytön näkökulmasta. Kirja on kai tarkoitettu lastenkirjaksi, mutta minusta se oli aika raju lapsille...
     Sara, Tarinatyttö oli ihana kirja Prinssi Edwardin saaren maisemineen, lasten leikkeineen, tarinoineen ja Montgomeryn luomine tunnelmineen. Samalla minulla odotti kuitenkin tippa silmässä sen jatko-osan vuoksi...  

Välillä ihmettelen miten ehdin nykyään lukea näin paljon... Vuosi pari sitten olin oikeasti onnellinen, jos sain luettua viisi kirjaa kuukaudessa. Nyt siitä on tullut aivan normaalia. Koulutöidenkin keskellä ehdin lukea lähinnä bussimatkojen ja välituntien vuoksi. Lisäksi viime vuosina lukemiseni, tai jotenkin sen ymmärtäminen oli hirveän hidasta, en edes osaa selittää miksi. Mutta nyt se on jotenkin kadonnut.

Oli miten oli, luin toukokuussa paljon, ja kaikki kirjat olivat enemmän tai vähemmän hyviä ja vaikuttavia. Erityisesti minuun vaikuttivat kuitenkin kirjat Lost Star koskettavine kerrontatapoineen, Prinsessa Tuian amuletin Egyptin kuvauksen vuoksi ja Sara, Tarinatytön tunnelmineen ja tarinoineen.

Elokuvia katsoin muistaakseni vain komedian Die Kirche bleibt im Dorf ("Kirkko pysyy kylässä") jonka svaabin murteesta en ymmärtänyt oikein mitään, mutta rakastuin yhteen paritukseen. :3 Niin ja katsoin Kingsman - Salainen palvelu, josta ei onneksi jäänyt painajaisia mutta oli se aika sairas. (Muut nauroivat kun ihmiset räjähtelivät ilotulituksiksi... ) Murdochin murhamysteerit jäivät taas kerran tauolle, mutta ehkä minä kestän muiden ohjelmien parissa. Nuori Morse on yllättävän hyvä.

Muuten toukokuussa oli niin hyviä kuin huonojakin hetkiä. Eka ja vika viikko koulussa olivat stressaavia ihan vain hirveän koulutyön määrän vuoksi - neljä koetta ensi viikolla - kuin myös esimerkiksi sen vuoksi, että yhtä kaveriani kiusataan. Näin loppuvuodesta heräsin skypettämään parhaan ystäväni kanssa. <3 Työharjoittelussa tutustuin kirjastonhoitajan työhön, missä oli niin tylsiä kuin kiinnostavia hetkiä. Parasta olivat kuitenkin viimeiset päivät, kun rohkaistuin juttelemaan ja ystävystymään kollegoihin, heitä on edelleen ikävä! Toukokuun lopussa puolestaan sydämeni koki pienen kolahduksen, mutta näin muutaman päivän jälkeen luulen sen olleen vain hyvä asia.

Kesäkuussa olen lukenut ja tulen lukemaan enemmän tai vähemmän ahkerasti kokeisiin, aloittamaan kesäloman - ja lentämään Suomeen. Vuoden jälkeen! Tuntuu hyvin oudolta, että seuraavan koosteen kirjoitan kotimaassa. Kesäkuun ensimmäiset päivät ovat jo olleet ihanimpia pitkään aikaan, toivon loppukuun olevan samanlainen. :)

KK voisi olla vaihteeksi tylsästi: Kuinka pitkään teillä on lomaa kesällä? Mitä odotatte lomalta?

Kauniita kesäkuun iltoja! <3