Marraskuu -16

Joulukuu. Kun täällä päin maailmaa katsoo ulos, näyttää ihan Suomen syksyltä. Pakkasta kyllä välillä; eräänä aamuna leijaili lunta ilahdutukseksi taivaalta, mutta syksyiseltä näyttää. Erään päivän viskoin punaisia lehtiä ilmaan ja rakastuin koulun pihamme yksinäiseen puuhun.

Marraskuussa lupailin olla aktiivisempi blogissa, mutta jouduin perumaan lupaukseni (älkää siis luottako minuun jatkossakaan, kirjoitan silloin kun kirjoitan). Se olikin hiljaisin kuukausi koko blogihistoriani aikana. Kuukauden aikana elin yhä ajatusmaailmassani, ahkeroin koulutöiden kimpussa, olin ensimmäistä kerta lapsenvahtina naapurissa ja odotin joululomaa. Marraskuussa kuuntelin myös musiikkia, sain pitkästä aikaa kehuja opettajalta tekstini vuoksi, näin kauniita vuorimaisemia, superkuun, Orionin tähtikuvion ja nousevan auringon välähdyksiä lasi-ikkunoissa. Koin monia syvällisiä hetkiä, etsin itseäni ja oikeita ratkaisuja ja... Mitäköhän muuta minä oikein teinkään? En enää muista.

Marraskuussa ehdin lukea vain kolme kirjaa ja 760 sivua:

1. John Green: Paper Towns (305s)
2. Friedrich Schiller: Kabale und Liebe (175s)
3. Leena Lehtolainen: Kuolemanspiraali (280s) (e-kirja)

Mikään kirjoista ei ollut huono, mutta lempikirjaakaan ei löytynyt. Paper Townsista mieleeni juurtui useita ajatuksia hetkessä elämisestä, eri tavoista elää ja kielikuvista; Kabale und Liebe oli vanhana näytelmänä vaivalloinen saksaksi, mutta sieltä poimin hienoja lausahduksia ja surin traagista rakkaustarinaa. Kuolemanspiraali ei ehkä niin kummoinen lukemiskokemus ollut, mutta  ihan koukuttava dekkari.

Elokuvista katsoin Frozenin varmaan viidettä kertaa (alku saa itkemään... mutta on kyllä vieläkin upea elokuva) ja Paper Townsin, joka ei mielestäni kirjan rinnalle yllä, vaikka onkin mukava.

Joulukuussa pitää pinnistää edelleen niiden kuuluisten koulutehtävien kanssa: kahden viikon aikana on vielä viisi kappaletta kokeita. Lisäksi olisi tutkielman suunnitteleminen ja suomen kurssi. No... Enää kaksi viikkoa. :) Tulemme jouluksi käymään Suomessa, lasken siihen vain päiviä. <3 Iloa vähän himmentää, kuinka osa lomastakin menee tehtäviin. Tai jos ei mene, ilo himmenee sitten tammikuussa. Lisäksi Suomen talomme on vuokralla, joten asumme kauempana pääkaupunkiseudusta, enkä näe parhaita ystäviäni niin paljon. Istun luultavasti koko loman junassa matkalla tapaamaan heitä. :D Toivon vain lomasta tulevan hauska ja rentouttava.

Joka tapauksessa on vielä hyvin vaikeaa uskoa, että on taas joulukuu ja joulu tulossa. Ja uusi vuosikin. Elämä tuntuu vierähtävän hirveän nopeasti ja asiat muuttuvat... Kuulostan nyt varmaan hyvin paljon vanhalta mummolta. :)

Miltä teistä tuntuu ajan kuluminen ja muutokset?