Tulen morsian (2016)

Milloinkohan olen viimeksi kirjoittanut elokuvapostauksen - en enää muista...

"Tulen morsian" kertoo ahvenanmaalaisen suomen- ja ruotsinkielisen kylän elämästä vuonna 1666. Kylään on tullut tuomari valvomaan uuden lain noudatusta: kaikenlainen magian käyttäminen on kiellettyä. Kätilö ja parantaja Valpuri otetaan heti silmätikuksi, samoin hänen ottotyttärensä Anna. Kyläläisten keskuudessa syntyy kierre, kun vuoron perään viittä naista syytetään noituudesta.

Erästä tyttöä naitetaan sukulaiselleen; toinen löytää hetkeksi onnen ja menettää sen aivan yhtä nopeasti.

Samaan aikaan Anna itse on kasvamassa tytöstä naiseksi, alkaa kokea rakkautta ja himoa. Tietäen hyvin sen olevan muiden silmissä väärin hän uhmaa ajan normeja ja päättää saada naimisissa olevan miehen omakseen.

Tämä oli yksi näistä hiukan mieltä järisyttäneistä filmeistä, niistä jotka jäävät yhdeksi iltapäiväksi päähän, niin että alkaa miettiä omaa elämäänsä siihen verraten.

Alussa oli hiukan vaikeaa pysyä perässä tapahtumista ja niihin liittyvistä ihmisistä, sillä kohtaukset vilahtelivat pätkissä ja olivat kuvattu hämärässä. Tämä kuitenkin vain lisäsi salaperäisyyttä, ja vähitellen kaikki selkeni. En muuttaisi lopusta mitään.

Tiedättekö sen tunteen, kun vaikuttavan elokuvan jälkeen kaikki jää mieleen pyörimään, pohtii syvällisiä elokuvan tyyliin ja teemaan sopivasti? Mietteet saavat siitä vaikutteita ja alkaa ajatella omankin elämänsä tarinana.

Sillä filmi todellakin herätti ajatuksia. Se itketti, ja joitakin raa'impia kohtia en vain pystynyt katsomaan. Joka tapauksessa suosittelen "Tulen morsianta" herkillekin, ihmisille jotka haluavat hiukan pohdittavaa pahuudesta, ihmisten virheistä ja vääryydestä.

Millainen ihminen Anna oli? Tekikö hän todella väärin vietellessään naimisissa olevan miehen? Vai oliko se vain nuoren tytön ailahtelua, kaipuuta saada huomiota ja rakkautta?

 1600-luvun maailma oli rankka: vain harvat tytöt saivat omakseen elämänsä rakkauden. Kuinka moni saa sen nykyään?

Entä arvostettu mies, joka valehteli, esitti hurskasta -  ja raiskasi nuoren naisen. Se on hirveä teko, ja mies inhotti minua. Mutta elokuvaa katsoessa aloin miettiä, kuinka paha kiertää. Entä jos mies oli pakotettu ammattiinsa poikana, entä jos häntä oli kohdeltu kaltoin, käytetty hyväksi, ja opetettu tekemään pahaa? Entä jos hänet oli hirveyksillä muutettu kiltistä lapsesta sairaaksi mieheksi?

En tiedä, tarina ei kertonut. Ehkä hän vain oli paha.

Elokuva oli omistettu naisille, jotka olivat oikeasti tuomittu noituudesta kuolemaan Ahvenanmaalla noihin aikoihin. Mitä heille on käynyt, miten heidän tarinansa satoja vuosia sitten oikein meni? Tiedän, että he joutuivat kärsimään, pelkäämään, kuulemaan jonkun lausuvan hirveän tuomion ja nähdä muiden katseet. Kuolemaan syyttöminä jonkun ihmisen teon tai tekemättä jättämän vuoksi. Ehkä he olivat omistaneet elämänsä parantamaan perinteisillä vanhan kansan konsteillaan kuten Valpuri. Ehkä heille kävi juuri niin kuin filmin naisille, ehkä ei.

Katsoessa iski huojennus siitä, että noitavainot tapahtuivat satoja vuosia sitten. Ettei minulle voisi käydä kuten Ahvenanmaan naisille, ettei minua voida syyttää jostain mitä en ole tehnyt, ettei minua voida tuomita kuolemaan 16-vuotiaana. En joudu kuolemaan syytettynä noituudesta, hyljeksittynä, tietäen ainoana totuuden. Olen turvassa, eihän sellaista tapahdu enää.

Mutta tapahtui kerran.

Jossain päin maailmaa edelleen.


Ohjaaja: Saara Cantell      Käsikirjoittaja: Saara Cantell, Leena Virtanen  
Tuotantoyhtiö: Periferia Productions Oy
Anna: Tuulia Eloranta      Rakel: Elin Petersdottir
Valpuri: Kaija Pakarinen  Elias: Lauri Tanskanen
Nils Psilander: Magnus Krepper

P.S. En saanut puhelimella kursiivia, siitä lainausmerkit