Carolin Phillips: Made in Vietnam

Kirjoitan tämän postauksen tällä kertaa sekä suomeksi että saksaksi.

Made in Vietnam
Carolin Phillips
2009
140 sivua
Ueberreuter

Lan toivoisi saavansa edelleen käydä koulua ja asua perheensä luona Vietnamin maaseudulla. Sitä vastoin hän joutuu työskentelemään lenkkareita valmistavassa tehtaassa monien nuorien tyttöjen ja naisten kanssa. He saavat pientä palkkaa, heitä rangaistaan ankarasti väsymyksestä, ja työ on vaarallista terveydelle. Lisäksi työajat venyvät epäinhimillisksi: tammikuun lopussa oleva Tet-juhla, vietnamilaisen uuden vuoden loma, ollaan ennenkuulumattomasti peruuttamassa, vain jotta Europasta tullut tilaus saataisiin ajoissa valmiiksi.

Kaiken keskellä Lan tutustuu tehtaan omistajan vanhaan isään, joka on taistellut Vietnamin sodassa 1960-luvulla, ja saa tältä apua. Lisäksi hän kuulee, että Saksasta on tulossa tarkastaja varmistamaan, että tehtaissa on kunnolliset olosuhteet...

Lan wünscht sich, dass sie noch in die Schule gehen und zusammen mit ihrer Familie auf dem Land wohnen könnte. Aber sie muss zusammen mit anderen minderjährigen Mädchen in einer Fabrik arbeiten, die Sportschuhe herstellt. Sie bekommen kleine Löhne, werden streng bestraft und die Arbeit ist gefährlich für ihre Gesundheit. Außerdem dehnen sich die Arbeitszeiten schrecklich: sich am Ende Januar befindende Ferien für vietnamesisches Neujahr, Tet-Fest, wird vielleicht abgesetzt, nur dass eine Bestellung aus Europa in Zeit fertiggemacht werden kann.  

Inzwischen lernt Lan den alten Vater des Fabrikbesitzers kennen, der in den 1960er Jahren im Vietnamkrieg gekämpft hat, und bekommt Hilfe von ihm. Außerdem hört sie, dass ein Inspektor aus Deutschland kommen wird, um die Arbeitsbedingungen zu kontrollieren...   

 Minusta tässä kirjassa ei juoni ollut tärkeintä. Se ei mielestäni niin erikoinen ollut, vaan henkilöt olivat vähän yksipuolisia. Ihmettelin kuitenkin, kun tehtaan omistajan poika vaikutti ensin vähän ärsyttävältä mutta kuitenkin mukavalta, mutta myöhemmin hänestä sai hyvin erilaisen mielikuvan...

Ich fand, dass in diesem Buch das Plot nicht so wichtig war. Es war auch nicht so speziell, sondern zum Beispiel die Figuren waren ein bisschen einseitig. Es hat mich aber gewundert, wenn der Sohn des Besitzers zuerst nervig aber trotzdem nett wirkte. Nachher bekommt man einen anderen Eindruck von ihm...

Tärkeintä minusta tässä oli kirjan teema: lapsityövoima. Lan olisi mielellään  käynyt koulua ja opiskellut mutta joutui sen sijaan työskentelemään tehtaassa, myöhemmin vielä ottamaan sisarensa mukaan. Kirja näytti, kuinka surkeat työolosuhteet Vietnamissa ja muissa köyhssä maissa voivat olla. On myös surullista, ettei koskaan voi olla sataprosenttisen varma, ovatko ulkomailla tehdyt vaatteet samoista olosuhteista kuin Lanin tehtaassa...

Sivuteemana toimivat Vietnamin sodan seuraukset: monet lapset, myös Lanin serkut, olivat syntyneet jonkin vamman kanssa, koska amerikkalaiset sotilaat olivat vapauttaneet Vietnamiin syöpää aiheuttavaa kaasua.

Am wichtigsten war für mich hier das Thema. Lan wäre gerne in die Schule gegangen und studiert, aber sie und ihre Schwester mussten für die Familie arbeiten. Das Buch hat mir deutlich gezeigt, wie schlecht die Arbeitsbedingungen in Vietnam und in anderen armen Ländern sein können. Es ist schrecklich, dass man nicht sicher sein kann, ob die im Ausland hergestellten Kleider wirklich aus Fabriken mit denselben Bedingungen wie bei Lan kommen...

Ein Nebenthema waren auch die Folgen des Vietnamkrieges: viele Kinder, auch Lans Cousinen, waren behindert geboren, weil die Amerikaner einen Krebs auslösenden Gas verbreitet haben.

Kirjassa oli myös henkilöitä, jotka pelasivat mieluummin tietokoneella kuin vaalivat vanhoja vietnamisilaisia perinteitä. Esimerkiksi Lan oli ainoa tehtaassa, joka osasi pyydystää käärmeen. Minustakin on hyvä vaalia vanhoja perinteitä, mutta alkoi tuntua, että kirja hiukan syyllisti ihmisiä, joiden vanhemmat eivät ole opastaneet heitä näiden perinteiden pariin.
 
Im Buch gab es auch Figuren, die lieber am Computer spielten als die alten Traditionen bewahren wollten. Zum Beispiel Lan war die einzige in der Fabrik, die eine Schlange fangen konnte. Es ist gut, die alten Traditionen zu bewahren, aber ich habe das Gefühl bekommen, dass das Buch die anderen Leute beschuldigen wollte, deren Eltern ihnen nicht diese Traditionen beigebracht haben.

Hiukan erikoista minulle oli, kuinka vietnamilaiset uskoivat edelleen kommunismiin ja Ho Chi Minhiin. En ole myöskään koskaan ajatellut, ettei osa vietnamilaisista pidä siitä, että sodanaikaiset Củ Chin tunnelit ovat nyt avattu turisteille. Olen käynyt siellä nimittäin itsekin...

Ein bisschen außergewöhnlich war es, als die Vietnamesen immer noch an Kommunismus und an Ho Chi Minh geglaubt hatten. Ich habe auch nie daran gedacht, dass einige Vietnamesen es nicht mögen, dass die Tunnel von Củ Chi aus der Kriegzeit jetzt für Touristen geöffnet sind. Ich bin dort auch selbst gewesen...

Kirja sopii HelMet-lukuhaasteen kohtaan 20: Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö.