Kesälukumaraton II 2017 - koontipostaus

Kesän lukumaratonissa II 8.7.2017 luin yhteensä kaksi kirjaa ja 357 sivua. Maratonia emännöi Jane blogista Kirjan jos toisenkin. 

Pönttö

Kirsti Kuronen

2017

86 sivua

Karisto

"Kun en pääse tarpeeksi alas vaikka kyykistyn

 kun en näe mustikanvarvun alle

 kun apteekki on purettu

 kun kallio muuttuu kiveksi

 kun tikkari ei enää maistu

 eikä villa kutita

 kun en osaa itkeä vaikka sattuu" -s.63

Pönttö kertoo Lunasta, joka on juuri päässyt ylioppilaaksi. Se koostuu runoista, jotka paljastavat hetken hänen elämästään, muutoksista ja pelosta kasvaa aikuiseksi.

Nimi Pönttö on vähän ruma, eikä se ensin tuntunut kuvaavan kirjaa - kunnes koin sitten ahaa-elämyksen keksiessäni kaksi asiaa, joita pönttö kuvasi kirjassa.

Nimestään huolimatta Pönttö oli kauniisti kerrottu, ja runot olivat oivaltavia. Itse en aivan samanlaisia kirjoita, mutta lukemisen jälkeen ajatukset alkoivat muotoutua vähän samantapaisiksi runoiksi.

Aivan kaikkia runoista en ihan hahmottanut, varsinkin kun en ole lukenut tarinaan liittyviä kirjailijoita. Samastuin kuitenkin Lunaan varsinkin hänen epävarmuudessaan ja tulevaisuudenpelossaan. Moni lainaus sai ajattelemaan, varsinkin seuraava:

"tuleeko minusta mummu

muistanko tytön rantakivellä

muistanko mitä rakentelin

mitä toivoin" -s.23

Laitan tämän HelMetin lukuhaasteeseen kohtaan 13.: Kirja "kertoo sinusta".

***

Huom! Saattaa spoilata hiukan sarjan ensimmäistä osaa Amsterdam, Anne F. ja minä!

Goa, Ganesha ja minä

Terhi Rannela

Kerttu & Mira

2009

271 sivua

Otava

Mira pääsee hetkeksi pois kaoottisesta kodistaan, kun hänen tyttöystävänsä Kertun äiti kutsuu hänet mukaan Goalle, Intiaan. Tytöt ovat odottaneet matkalta paljon, mutta kohtaavat maan ja matkustamisen kurjatkin puolet. Kahden viikon aikana Mira nauttii olostaan meren rannalla ja painaa niin mieleensä kuin luonnoksiinsa Intian moninaisuuden. Samalla hänen ajatuksissaan pyörii myös kotiinpaluu ja toimeen tuleminen äitipuolensa kanssa.

Olen siis lukenut ensimmäisen osan Amsterdam, Anne F. ja minä ihan ensimmäisessä lukumaratonissani blogin alkuaikoina (ja kirjoittanut siitä tyylillä, jota nyt kyllä vähän häpeän... :D). Tuossa kirjassa äänessä on tosin Miran tyttöystävä Kerttu. Mielestäni Goa, Ganesha ja minä voi kuitenkin lukea myös ihan yksinäänkin. 

Minusta tämä ei olisi mikään erikoinen tarina, jollei tässä olisi juurikin tyttöparitusta. Vaikka Intiassa tytöt päättivätkin esittää vain siskoksia, on Kertun ja Miran suhde kuvattu kivan luonnollisesti, ja huomasin odottavani pieniä romanttisia kohtauksia heidän välillään. Heillä oli myös ihana idea kertoa sen hetken olonsa jollakin värisävyllä. Loppupuolella eräästä henkilöstä sai kyllä hiukan sovinistin tai muuten ärsyttävän ihmisen kuvan, mutta hän tuntui muuttuvan vähän liian yllättäen mukavammaksi.

Huumori on myöskin kirjassa ihan mahtavaa erikoisine sanavalintoineen (opin mikä tarkoittaa hoomoilanen) ja hahmojen välisine sutkautuksineen:

" - Sulla on tosi makee rullatuoli, laukaisin.
  - Rullatuoli? Ilari korotti ääntään. - Millä vuosikymmenellä sä oikein elät, urpo? Se on pyörätuoli." -s.79

Mira on puolestaan päähenkilönä erilainen monine eri puolineen: hän on niin absolutisti, vegetaristi kuin pukeutumistyyliltään lolita.
Vaikka en samastukaan hänen taide- enkä muotihulluuteensa, huomasin tänään laittavani päälle pelkkää valkoista - juurikin Miran inspiroimana.

Ja Intia. Osan kirjassa mainituista asioista tiesin paremmin kuin päähenkilöt, muun muassa kuka on Mahatma Gandhi, mutta opin myös vähän lisääkin. Tytöt tajusivat Intian köyhyyden ja kurjuuden esimerkiksi tavatessaan viisitoistavuotiaan teiniäidin kaupittelemassa tavaroita. Valitettavasti tämä ei saanut koskaan tietää, kuinka inspiroi Miraa hänen taiteessaan...

Kirja menee HelMetin lukuhaasteeseen kohtaan 33.: Kirja kertoo Intiasta.