Taas on uuden soittolistan aika! "Soittolistoihini" kerään lauluja, jotka ovat merkinneet minulle paljon tietyn ajanjakson aikana. Päätin tällä kertaa luetella kappaleet aikajärjestyksessä, enkä niiden esittäjien mukaan. Linkit johtavat YouTubeen, mahdollisuuksien mukaan artistien omille tileille, vaikka olenkin kuunnellut niitä myös Spotifyssa ja Tidalissa.
Viidennellä lukukaudella en tutustunutkaan kauhean moneen uuteen kappaleeseen enkä ainakaan elokuvien tai tv-sarjojen kautta. Löysin yhden uuden suosikin, 70-80-luvun Carpenters -duon, jota kuuntelin harvinaisen paljon varsinkin joulun jälkeen. Huomaan siirtyneeni etenkin 1900-luvun loppupuolen pop/folk/rockklassikoihin, mutta esimerkiksi Laleh pysyy edelleen suosikkinani. <3
Aiemmin olen koonnut neljännen lukukauden 2021-22, koronatalven 2020-21, koronakesän ja -syksyn 2020, ensimmäisen lukukauden 2019-2020, kesän 2019, puolen vuoden 2017-2018, kesän 2017, alkukesän 2017, talven 2016, syksyn 2016 ja kesän 2016 soittolistat.
***
Carpenters: Superstar (1971)
Rainy days and Mondays (1971)
Rainy days and Mondays (1971)
Muistaakseni löysin Carpentersit syksyllä YouTuben suosittelemana ja vähitellen aloin löytämään enemmän heidän kappaleitaan. Pidän niiden vetävistä ja melankolisista sävelmistä sekä tietysti Karenin äänestä. Hän on hurmaava esiintyhä mutta hänen oma elämäntarinansa on hyvin traaginen. Superstar- ja Rainy days and Mondays -kappaleiden sanoilla ei ole suurta merkitystä minulle, mutta ne luovat syksyistä, surumielistä tunnelmaa. Superstar muistelee kaihoisasti menetettyä rakastettua ja Rainy days and Mondays alakuloisia päiviä jotka tulevat ja menevät.
"What I've got they used to call the blues
Nothin' is really wrong
Feeling like I don't belong"
K-Ci & JoJo: All My Life (1998)
En tunne yhtään R&B-musiikkia, mutta tämän löysin Love, Victor -sarjan toisen kauden viimeisen jakson juhlakohtauksesta, ja nyt se muistuttaa sarjasta. Laulu on kivan hitaan rytmikäs ja tunnelmallinen.
Pauline & Aleksi: Life hits me hard (2021)
Paulinen & Aleksin löysin jo vuotta aiemmin, mutta he julkaisivat lopulta albumin, The Prayer. Albumilla pidin eniten tästä kappaleesta, joka kuulostaa hyvältä myös duettona. Kitaramelodiat ovat värisyttäviä yhdessä yksinkertaisen mutta alati vahventuvan laulun kanssa ja luovat jännitettä.
Laleh: Minnet av ett hav (2021)
Minnet av ett hav on yksi suosikkejani Lalehin uusimmista kappaleista. Sen sanat ja vahva, elämää suurempi melodia värisyttävät ja saavat lähes joka kerta itkemään. Sävel muistuttaa minua välillä aaltojen jyskystä laivaa vasten tai sitten aurinkoisista tuulettomista päivistä aavalla merellä. Laulu onkin kirjoitettu Utvandrarna -tv-sarjaa varten. Itse tulkitsen sanojen kertovan meren yli selviämisestä, kiitollisuudesta ja sattumanvaraisuudesta kohtalon sijaan.
"Och vi säger det var meningen
Men kan man kalla det så?
När det finns dom som aldrig kom fram
Ja, vi säger det var meningen
Ja, vi kallade det så
Alla vi som står här på land
Här lever minnet av ett hav
I oss som blev kvar
Som får stå på land"
Carpenters: Yesterday Once More (1973)
Yesterday once more on nostalginen kappale laulujen herättämistä muistoista menneisiin hetkiin. On ihanaa kuinka joku on pukenut tämän tunteen laulun muotoon, ja sävelkin hehkuu nostalgiaa ja kadotettuja eilisen päiviä.
Tähän lauluun liittyy tarina: olin ystäväni kanssa jouluna laivalla matkalla Suomeen ja istuimme kuuntelemassa muusikkoa, joka otti vastaan laulutoiveita. Pyysin muusikkoa soittamaan tämän laulun ystäväni tietämättä, koska se on hänen lempikappaleitaan. Ystäväni ilahtui kyllä kovasti mutta itki koko laulun ajan, koska se toi hänelle muistot mieleen. :(
"All my best memories
Come back clearly to me
Some can even make me cry
Just like before
It's yesterday once more"
Elise Ryd & Toni Kakko: Christmas is here/ Julen är här (2014)
Viime vuonna tutustuin hiukan metallimusiikkiin ja myös joululaulujen metallihkoihin versioihin. Ne saavat ihan uutta potkua! Varsinkin Christmas is here on vetävä ja intohimoinen. Toni Kakon laulua rakastan muutenkin, ja se sopii hyvin Elise Rydin kanssa. Molemmat ovat lisäksi laulaneet ruotsinkielisenkin version, aika hienoa kuinka sanat ovat sopineet molemmilla kielillä.
Perry Como: Killing me softly with her song (1973)
Tämän Lori Liebermanin laulun teki alunperin tunnetuksi Roberta Flack, mutta nyt löysin ensimmäiseksi Perry Comon coverin. Olin kyllä kuullut kappaleen joskus aiemminkin. Laulussa on ihana rauhallisen ja tasaisen surumielinen tunnelma ja se kertoo yksipuoleisesta, menetetystä rakkaudesta.
P!nk ft. Lily Allen: True Love (2012)
Tämän laulun löysin ystävän kautta. Energinen popmusiikki ei soittolistojen perusteella vaikuta olevan lähellä sydäntäni, mutta pidän tästä juuri sen energisyydestä ja oikukkaista sanoista. Tämä laulu saa hyvälle tuulelle!
Oasis: Don't look back in anger (1996)
Ystäväni kuuntelutti minulla tätäkin kappaletta, ja tunnistin tästä vain yhden säkeen sen melodian perusteella: "And so Sally can wait...". Don't look back in anger on menevää rokkia, jonka sanat ovat hyvin monimutkaiset, mutta ajattelen sen ainakin osittain varoittavan olemasta pitkävihainen tai katkeroitumasta.
Carpenters: I need to be in love (1976)
Goodbye to Love (1972)
Only Yesterday (1975)
The End of the World (1973)
Carpentersien I need to be in love ja Goodbye to Love iskivät minuun myös sanojen puolesta lujaa, sillä ne kertovat rakkauden kaipuusta ja sen unohtamisesta. Tuntui kuin Carpentersit olisivat laulaneet omista ajatuksistani jo viisikymmentä vuotta sitten. Ensimmäinen kertoo rakkauden odottamisesta mutta huomauttaa myös liian korkeista odotuksista elämää ja rakkautta kohtaan. Se oli kuulemma myös Karenin lempikappaleita. Toinen kääntää selkänsä rakkaudelle ja sen kaipuulle, ainakin hetkeksi.
"I know I need to be in love
I know I've wasted too much time
I know I ask perfection of a quite imperfect world
And fool enough to think that's what I'll find"
Only Yesterdayssa tykkään etenkin rytmikkäästä ja kauniista sävelestä sekä metaforisesta säkeestä: "You were the dawn breaking the night/ The promise of morning light". Seuraava on myös piristävä:
"Tomorrow may be even brighter than today
Since I threw my sadness away
Only yesterday"
Top of the World puolestaan on piristävän aurinkoinen sekä rytmiltään että sanoiltaan. The End of the World taas on kaihoisa ja alakuloinen laulaessaan sydänsuruista. Samalla se kuitenkin muistuttaa, että maailma jatkaa pyörimistään kaikesta huolimatta.
"Why does the sun go on shining?
Why does the sea rush to shore?
Don't they know it's the end of the world
It ended when you said goodbye"
Laleh: Hallå vänta (2022)
Socker och vatten (2022)
Sanon aina kuinka kaipaan Lalehin vanhoja kappaleita ja laulutyyliä, sillä hän ei mielestäni laula enää niin intohimoisesti tai kokeile omintakaisia säveliä. Kuitenkin jossain vaiheessa rakastun aina jollain lailla hänen uusiinkin lauluihinsa, niiden vahvoihin melodioihin ja viisaisiin sanoihin. Vaikkeivat vuoden 2020 single Det kommer bli bra ja vuoden 2021 Leopard edelleenkään minua täysin vakuuta, löytävät nekin nyt Vatten-levyn julkaistua (25.3.2022) välillä tiensä kuulokkeisiini.
Hallå vänta kiehtoi minua jo heti ensisilmäykselläni levynkanteen, sillä yksi lempikappaleistani Lalehilta on nimeltään Vänta. Hallå vänta ei kylläkään muistuta tuosta laulusta, mutta ihastuin siihen silti heti, ehkä koska se on hiukan ainutlaatuisempi tyyliltään. Sävel on rauhallisen rytmikäs ja hiukan alakuloinen. Myös saksofoni on kiva lisä. Sanat kertovat toivosta ja maailmanparantamisesta, mutta muistuttavat myös kuinka itseään ei tarvitse unohtaa. Laleh kertoi eräässä haastattelussa, kuinka laulu toisaalta toistaa hänen isänsä idealistisia haaveita, toisaalta hänen äitinsä maanläheisempää ja järkevämpää suhtautumista.
"Hallå vänta
Ge det lite tid
För världen den är vacker
Har du glömt att det är din?"
Socker och vattenille lämpenin seuraavaksi, se on sopiva aloituskappale levylle melankolisessa vauhdikkuudessaan. Laulu antaa voimaa muistuttaessaan siitä, kuinka aina on mahdollista muuttua ja aloittaa alusta.
"Men jag är, jag är mest socker och vatten
Och jag kan bli bättre, gör om och gör rätt igen
Allting är möjligt för socker och vatten"
Backstreet Boys: I want it that way (1999)
Olen kuullut tämän joskus aiemminkin varmaan musiikintunnilla, mutta nyt löysin sen uudelleen tästä Brooklyn 99:n hupaisasta kohtauksesta. Pidin ensin etenkin a cappella -versiosta, mutta pian aloin kyllä kuunnella alkuperäistä versiotakin. Lähinnä minua kiehtoi laulussa sen vetävä, vahva melodia ja kuinka se sopii hyvin a cappellaksi.
***
Löytyikö listalta vanhoja tuttuja? Mitä te olette kuunnelleet viime aikoina?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti